Time to say goodbye

Siitä on viisi vuotta ja kaksi päivää kun aloitin blogin pitämisen. Paljon on matkan varrella tapahtunut, paljon on tullut kirjoitettua ja ajateltua, koettua ja tunnettua. Tällaisten päätösten tekeminen on minulle vaikeaa, mutta yritän nyt kasvaa aikuiseksi tälläkin saralla. Koska en ole viime aikoina juurikaan ollut kiinnostunut blogin kirjoittamisesta, ajattelen että nyt on aika päästää irti tästä ja keskittyä elämässä muihin asioihin. Kiitän ja kumarran kaikkia jotka ovat käyneet lukemassa ja kommentoimassa, seuranneet elämääni ja edesottamuksiani täällä netin syövereissä. Olette olleet tärkeä osa tätä harrastusta! 

ihotaidetta

Hyvin meni loma ja sitä edeltäneet viikot kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Olimme loman ihan kotosalla, rentouduimme ja nautimme joutilaisuudesta. Minulla oli listalla tekemättömiä, mutta mukavia hommia, joista aina inspiraation iskiessä valitsin jonkun pois tehtäväksi. Tietokonepöytähässäkkä on uusittu viime aikoina ja lomalla kasasimme suunnittelemani pöydän loppuun. Myös piha ja kuisti tuli siivoiltua talviteloille, tarveshoppailuakin on hassastettu ja askartelua ja pieniä ompeluhommia.

Muutamien viikkojen päästä olen menossa eräisiin juhliin pitämään lasten omaa puuhapistettä. Ehdotin juhlien järjestäjälle että voisin tehdä kasvomaalauksia lapsukaisille. Idea hyväksyttiin ja ostin maalit. Pakkohan niitä oli vähän testailla niin osaan edes jotakin muutakin kuin tuon perus aurinko, pääkallo ja sydän -repertuaarin.

Tarkoituksenani on muokata noista kuvista vähän edustavammat ja laittaa lapsille näytille, että tämmösistä voitte valita. Niin että kuvien taustalla näkyy kaikenlaista hauskaa sotkua. Älkää välittäkö. Ehkä testailen vielä joitakin kuvia lisää, kun taas sopiva hetki koittaa. Vasempaan käsivarteeni vaan ei mahdu kovin montaa kuvaa kerralla... Olisiko hyviä kuvaehdotuksia?

Semmosta, huomenna töihin.

intopiukkana

No tuota, mitenhän tässä näin kävi. Tulin juuri kaksipäiväisestä koulutuksesta. Taisin jokunen hetki sitten kertoa miten ihanaa on kun ei ole enää opiskeluja häiritsemässä muuta elämää ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Olen kuitenkin hurjan innoissani tästä juuri alkaneesta neljän opintopisteen rupeamasta. Kyseessä on Suomen sovittelufoorumin Sovitteleva ja restoratiivinen koulu -koulutus. Yllä olevat kuvat kertovat ensimmäisestä opiskelupäivästä.Asia on tosi tärkeä ja mielestäni ihan keskiössä kun puhutaan niistä asioista joita koulussa pitäisi oppia elämässä pärjäämiseksi. Eli esimerkiksi toisten kanssa toimeentuleminen ja yhteisöllisesti toimiminen. Ja sitten kun se kaikki on vielä paketoitu niin innostavaan muotoon, on tarraa ja villasukkaa ja yhdessä tekemistä. Voi hitsikka!

Meitä on kurssilla 22 opiskelijaa ja yhteinen henki löytyi tosi nopeasti. Ihan hassua miten toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset ryhmäytyy niin nopeasti ja saa aikaisiksi aidosti turvallisen ilmapiirin jossa uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa ajatuksensa ääneen. Erkkaporukkammekin oli sellainen ja tämä koulutus toimii nyt ehkä lievänä laastarina erkkaporukasta vieroittumiseen. Kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen, ihania ihmisiä ja ihania kokemuksia.

Koulutus tapahtui Tuusulan Majatalo Onnelassa. Paikka oli mitä mainioin, siisti ja kaunis, moderni ja silti siellä oli vanhan ajan henki. Monella paikalla nettisivut antavat hienomman kuvan paikasta kuin mitä on livenä, mutta tässä kävi minusta toisin päin. Kaikki tuntui olevan ihan viimeisen päälle siistiä ja laitettua, eikä vain sinnepäin. Suosittelen. Kaikkiaan siis täällä aloitellaan viikonloppua hyvin innostuneissa ja energisissä tunnelmissa.

Hedelmällinen hetki?

Meidän omenapuut ovat ihan yhtä innokkaita kuin kaikkien muidenkin omenapuut tänä vuonna. Olen sujuvasti luistanut omenan keruusta muutaman viikon ja takapihalla on nyt omenameri (vrt. pallomeri). Pyllistelin päivällä tunnin verran ja sain yhden puun alusen puoliksi siivottua. Jäljellä enää neljä kokonaista puuta ja se yksi puolikas. Muut puut ovat onneksi vähän pienempiä.

Katsotaan nyt milloin tulee loput omenat kerättyä. Tai siis niitä nyt on vielä puissakin aika lailla, kuten kuvista näkyy. Enkä minä edes tiedä mitä niillä tekisi. Työkaverille lupasin viedä, kunhan saan kerättyä ja merimies uhkasi viiniä tehdä. Itse voisin kuivattaa lastuja ja ehkä muutaman rasian pakastaa ihan paloina. Mehua ja sosetta meillä ei kyllä mene kaupaksi...

Mitenkäs muut hyödyntävät omenoita?

rauha ja kiireettömyys

Viime viikot ovat menneet nauttiessa. Liikun töiden jälkeen työkavereiden ja ystäväni H:n kanssa, ajelen kotiin ja nautin. Mikään elämää suurempi "pitäisi tehdä" ei odota, vaan voin oikeasti hyvällä omalla tunnolla lueskella käsityölehtiä, pelata tieskalla tai katsoa sarjoja. Silti kotitöitäkin tulee tehtyä ja kaikki on jotenkin balanssissa. Puhumattakaan viikonlopuista.

Tänä aamuna nappasin auringonnousun kuvatuksia aamulenkillä. Nukun tässä elämänkohdassa niin hyvin ja uni tulee niin aikaisin, että herään ilman kelloa välillä jo reilusti ennen kuin olisi tarvis. Niinä aamuina käyn haukkaamassa happea jo ennen töihin menoa.

Jokus itsensä kannattaa laittaa tosi hurjasti likoon ihan jo vain tämän jälkiolotilan takia. Ilman vuoden pituista oman ajan puutetta ja jatkuvaa aivojen äärikäyttöä en varmasti osaisi nauttia tästä hetkestä näin hurjan paljon.

Valmista tuli!

 

 

Viikonloppu hurahti viimeisellä opiskelureissulla. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka univelkaa on tietysti. Vieläkään en meinaa uskoa todeksi että puolentoista vuoden rutistus (siitä kun aloitin todenteolla erkkapedan perusopintoja kasaamaan) on nyt valmis. Tuntuu haikealle kun kaikkia niitä ihania opiskelukavereita ei näe enää niin säännöllisesti. Onneksi ollaan kuitenkin osan kanssa samalla paikkakunnalla, niin tietynlaiset vertaistukikuviot on jo valmiina ihan eri tavalla kuin aikoinaan OKL:stä lähtiessä. Silloin kaikki hajosi ympäri maata, niin että opiskelukavereista ei tukea työarkeen tullut, vaikka muuten rakkaita ystäviä ovat/olette.

Äsken siis palasin kotiin virallisesti pätevänä erityisopettajana. Ja kuinka ollakkaan, kotona odotti Orkidea ja onnittelukortti. Kyllä oli Maija-täti nyt niin ajan hermolla. :) Toivottavasti saan pidettyä orkidean hengissä.

Miltähän tuntuu huomenna mennä töihin päätevänä erkkaopena? Mahtaa se olla jotakin aivan mullistavaa.



Ja tervetuloa viralliseksi lukijaksi OKL aikainen ystäväni Jenni (toivottavasti minulta ei mennyt kovin montaa kuukautta huomata liittymisesi). Mukavaa että pysyttelet mukana!

Loman paketointi

Nyt on kai syksy, kun loma on ohi ja työt alkoi. Niinhän se aina lapsenakin meni, kun koulu alkoi kesä oli ohi. Tämä kesä ja loma oli aivan liian lyhyt, vaikka monen monta mukavaa muistoa siitä jäikin. Tallinnan reissusta ja lainalapsista raportoinkin jo aijemmin. Puutarhanhoidon ja opiskelun lisäksi kävin myös Imatralla, Lappeenrannassa ja Riihimäellä, kestitin useita yövieraita, siivosin ja järjestin ompeluhuonetta, keräsin marjoja, purin ja rakensin terassia ja juhlin kaasona ystävien häissä.

Ihmeellinen Imatra! (Tämä oli kauneinta kuvattavaa mitä kulttuurimatkallamme Sanna-ystäväni kanssa Imatralta löysimme.)

Lähes yhtä ihmeellinen Lappeenranta! (Kurvasimme kotimatkalla Imatralta hiekkalinnalle.)

Hannan ja Kissan kanssa mustikassa mökillä. (Kissa oli tosi reippaasti metsässä mukana, vaikka ei kylläkän yhtään marjaa kerännyt, mutta vanhempieni ihailua ja hellyyttä sitäkin enemmän.)

Lukuhommissa ystävieni häissä. Kuva Pasi Leppäaho (rajaus omani, siitä ei pidä Pasia syyttää :)

Rouva ihan itse asiantuntevasti rakentaa (tosiasiassa meillä oli muutamia hiukan asiantuntevampiakin rakentajia hommissa, mutta omahyväisesti esittelen vain omia kuviani niin uskotte että olen jotain tehnytkin.

Paljon oli tapahtumaa ja hyvä niin, muuten harmittaisi että aika on mennyt hukkaan. Nyt kuitenkin hiukan kaipaan lepoa ja ihan vaan olemista. Kuka keksi että työt alkaa juuri tänään?

Poikaviikonloppu

 

Jotkut haluaa edelleen tulla meille lomailemaan. Kuluneena viikonloppuna on käyty ihmettelemässä hämmästyttävää hämähäkkimiestä, pelaamassa pikkuista golfia ja vähän kokeiltu ison golfinkin meininkejä. Vielä tuo pienempi halusi Tykkimäellekin muutamaan laitteeseen. Minä kelpasin pitämään cäpistä huolta ja näytän kyllä tosi katu-uskottavalle.

Lisäksi on syöty karkkia, jäätelöä ja muita herkkuja paljon, pelattu tietysti tieskalla ja äksälaatikolla. Niin ja nuorempi vesseli halusi myös ajamaan kartinkia viime vuoden tapaan. Teimme vaihtokaupat, hän kaivoi villiviinille kuopan ja minä maksoin pojalle autoilua. Ei kerrota kellekään tästä lapsityövoiman käytöstä.

Hauskoja pikkumiehiä, toinen kiukuttelee ja oikuttelee kuin pieni lapsi, toinen vastaa kaikkeen "emmä tiiä" tai "ihan sama". Ovat paljon isompia kuin vuosi sitten, paistavat aamupalaksi kananmunia ja leipää pannulla. Toinen mörisee jo ihan sujuvasti, toinen kiljahtelee ja höpöttää loputtomasti.

Eilen istutettua

Sinne katosi kahden viikon loma, juhannus ja toinen opiskeluviikko. Kesä on näköjään kiireistä aikaa kun ei ehdi blogia päivittää. No nyt on neljän viikon loma ennen seuraavaa opisekluviikkoa. Katsotaan kuuluuko minusta nyt yhtään useammin vai jopa harvemmin.

Eilen oli hyvä päivä. Sain viimein istutettua pionit ja syysleimut, joska ovat odotelleet tuolla nurmikon laitamilla aika pitkään. Tiedän ei ole taaskaan otollisin aika istutella, mutta minkäs teet, kun nyt just oli mulle otollinen aika. Tässä puutarhassa mennään toistaiseksi puutarhurin ehdoilla ei kasvien, johtuen siitä yksinkertaisesta syystä että puutarhurilla on vähän muutakin tekemistä.

Käytiin merimiehen kanssa hakemassa vähän tarvikkeita istutuksiin ja muihin pihavempeleisiin. Samalla reissulla tarttui kainaloon muutama krysanteemikin, jotka istutin äipältä perittyyn koriin. Krassin toi juhannusvieraamme Jyväskylästä tuliaisena.

Kävin Tallinnassa

Teimme Jenni-ystäväni kanssa pienen säästömatkan Tallinnaan jo toisen kerran. Putputtelimme päivälautalla Suomenlahden yli. Vanhenimme kaksi yötä edullisessa hotellissa. Kolusimme käsityötarvikekauppoja ja kirpputoreja. Teimme muita pieniä hankintoja. Söimme myös hyvin.

Reissussa opittua:

• PUL-kankaasta tehty kertakäyttöruokailuvälineiden pussukka on näppärä ja nätti kantaa mukana äkillistä evästämistä silmällä pitäen 
• kasviskarppi löytää Tallinnan ruokakaupoista hyvin evästä, esimerkiksi valmiit salaatit, irtomyytävät auringonkukansiemenet, hapukoor, eli kermaviili (kai), minitomaatit ja paikallinen tumma suklaa toimivat
• lisäksi kun varaa omaa leipää mukaan, niin kaupasta voi ostaa sulatejuustoa ja valmiiksi siivutettua juustoa, niin saa herkulliset eväsleivätkin 
• Park Inn by Radisson Central Tallinn hotellin aamupala on runsas ja monipuolinen, ruokarajoittunutkin sai mahansa täyteen 
• Karnaluks on huomattavasti edullisempi käsityötarvikkeiden ostospaikka kuin muut Tartu maanteen varrella vierailemamme vastaavaa tavaraa myyvät kaupat (vaikka ne muutkin ovat keskimäärin edullisia) 
• Karnaluksissa on vessa jota asiakkaatkin saavat käyttää, joten shoppailuaikaa ei tarvitse sen takia lyhentää (vaan voi kierrellä rauhassa vaikka kolme tuntia) 
• Karnaluksissa maksetaan käteisellä, lähin automaatti on noin 300 metrin päässä Maximan edessä (sinne ja takaisin juoksee noin kuusi minuuttia, joten huomioi tämä sulkemisaikaa silmäillessäsi), fiksu voi nostaa rahaa jo valmiiksi ostoksille mennessään 
• lisäksi Karnaluksissa on ystävällinen palvelu, henkilökuntaa on paljon ja he kyllä auttavat kun kysyy ja ihan suomella pärjää  
• käsityötarvikkeiden tavoin myös kynsitarvikkeissa on paljon valinnanvaraa ja hintataso on yleisesti meillä totuttua alhaisempi, edullisimmat värilakat löysimme Rimistä ja kynsitarrat Kaubamajasta

Kesähuone

Se on loma nyt! Selviin opiskeluviikosta ja nyt rentoudutaan ja levätään. Listasin heti aamusta pois päästäni asioita joita voisin tehdä, mutta mistä en ota mitään paineita. Aloitin loman siivoamalla kuistin. Pesin ensimmäistä kertaa kuistin ikkunat, se oli nopea toimitus kun ovat yksinkertaiset vain. Kannoin huonekasvit sisältä kuistille ja kävin napsimassa muutaman sireeninoksan ja pari lupiinia pestyihin Molkosanpulloihin. En minä noista lupiineista juurikaan pidä pihamaalla kun leviävät niin hirmuisesti, mutta maljakossa ne on ihan kivoja. Huomenna saatan päästä ripustamaan kuistin ikkunoihin äipän ja mun lasitaidetta.

Ruusujen aika

Tänään on se vuosittainen mekkopäivä. Meidän koulun kevätjuhla oli yhdeksältä ja henkilökunnan kahvit sen jälkeen. Noin 170 ysiluokkalaista jätti talon ja tärkeitä ja hyviä työkavereita siirtyi muiden haasteiden pariin seitsemän. Työkavereita tulee jokaista ikävä, olivat minulle kaikki tärkeitä ja mielekkäistä yhteistyökumppaneita sekä hyviä persoonia. Ankea sääkin tekee tästä nyt jotenkin erityisen haikeaa.

Eilen mietin illalla ääneen että erityisopettajan homma on epäkiitollista siinä, että ei saa kevällä lahjuksia niinkuin luokanopet ja luokanohjaajat yläkoulussa. :) Niinpä olikin hurjan iloinen yllätys kun tänään sain yhdeltä oppilaalta ruusun ja toiselta suklaarasian. Pulloa en saanut oppilailta sentään, sen sain yhdeltä niistä lähtevistä työkavereista. Töpöhäntäkortin sain jo eilen postissa opettaja-ystävältäni Jenniltä. Näillä eväillä on ihanaa kaikesta haikeudesta huolimatta siirtyä ansaitulle kesälomalle!

(Varsinainen loma mulla tosin alkaa vasta viikon päästä, sillä ensi viikolla opiskellaan Kotkassa!)

Mitä hautaamme omenapuiden alle?

Nyt ei ole kyse surullisista hautajaisista vaan pien pääsen hautaamaan siemeniä tähän arkkuun.

Kun tulin tänään töistä kotiin, arkku oli valmistumassa. Merimies ja appiukko siellä puuhasivat. Minä menin mukaan puuhaamaan ja miesten kannettua arkun paikoilleen lapioin nurmikon laatikon alta pois, levitin pohjalle sanomalehtiä paksun kerroksen ja vanhoja lakanoita ja sitten lapioin laatikkoon multaa. Ai ja juu, reunojen suojaksi revin jätesäkkejä, joita oli pihallemme ilmaantunut suunnasta jos toisesta. Muutamaan lauseeseen mahdutettu projekti vie aikaa useamman tunnin, mutta nyt se on tehty.

Tarkoitus on laajentaa yhden arkun viljelmiä kunnon hyötypuutarhaksi, mutta lähdetään nyt liikkeelle tällä yhdellä ja katsellaan ja kuulostellaan. Laatikon ympäriltä on tarkoitus myös kaivaa enemmän nurmikkoa pois ja laittaa maan peitoksi kuoriketta. Merimiehellä on näin vähemmän nurmea leikattavana ja minulla vähemmän hermiteltävää kun nurmikko haluaa nuolla minun viljelylaatikkoa. ympäryksen ehtii onneksi tekemään myöhemminkin, niin en panikoi siitä(kään).

Mutta olipa vaan niin hauskaa! Huomenna sitten taas palaan tenttikirjan pariin. :( Niin ja aika tyyppi se appiukkokin, kun täällä puuhailee kaikenlaista!

Kukkii

Sitä on vaan mukamas kokoajan niin kiire että yhtään en ole ehtinyt piha-asioista raportoimaan. Ei siellä mitään ole tehty, mutta näyttää tapahtuvan ilman tekemistäkin. Siellä kukkii! Entiselle kerrostaloeläjälle on suunnaton riemu huomata että omalla pihalla kukkii, jopa ruohosipulit ja voikukat. :) Kesä on jo täällä, eiks vaa...