Leppoisasti vaan

Viimeisten 19 päivän aikana minulla on ollut yksi vapaapäivä, toissasunnuntai. Ensin oli veso-koulutusta ja sitten erkkaopeopintoja, ja tietysti töitä. Eilen olin jo ihan puhki ja tuntui että mikään ei suju.Toki töissäkin oli ollut rankka päivä. Nyt alkaa kuitenkin helpottaa. Tämä päivä meni töissä aika kivuttomasti oikeastaan. Sain monelta suunnalta oppilailta positiivista palautetta ja työkavereilta kullan arvoista vertaistukea.

Varaan nämä opiskeluviikonlopun jälkeiset viikonloput itselleni. En sovi suurempia menoja enkä projekteja hoidettavaksi. Tarvitsen palautumisaikaa. Aloitin palautumisen tänään ostamalla vähän jouluaskartelutarvikkeita (ei menny "älä osta mitään päivä" ihan putkeen). Kotona luin lehtiä ja söin juureslastuja (on muuten aika mainio keksintö rouskutteluhimoon). Sitten keitin kaakaota, pistin tulet takaan ja sen päällä oleviin kynttilöihin. Istuin kaikessa rauhassa takan räiskeessä ja neuloin. Äsken otin vielä pienet torkut sohvalla ja kohta pistän saunan lämpiämään. Eilinen voipumus ja uupumus ei enää tunnu, tilalle on tullut leppoisa raukeus, ihan onnellinen olo. Taitaa tulla mukava viikonloppu!

Joko kohta on talvi

Tämä on nyt esimerkki tunnisteesta "välihöpötykset". Pari viikkoa olen aina jossain välissä ajatellut, että blogia olisi hyvä päivittää, mutta tukka on niin isolla putkella, että kertakaikkiaan en ole saanut aikaiseksi. Nytkään en keksinyt tähän hätään muutakaan kuvattavaa, joten intoilen lumesta.

Aamulla oli ihanaa herätä. Ihmettelin, että onko meidän talon kulmalle asennettu uusi katuvalo, mutta sitten tajusinkin että siellä on lunta maassa. Nappailin muutaman ensilumikuvan matkalla opiskelemaan tänä aamuna. Kinusin yhdeltä opiskelukaverilta kyydin aamulla, mutta äsken olin reipas ja kävelin tunnin matkan kotia. Huomenna suunnittelin samanmoista.

Kotiin tullessa ei enää lumesta ollut tietoakaan. Vähän jäähilettä tai huurretta oli portailla, mutta siinä koko talvi. Otinkin sitten kuvan kuistin ikkunasta. Siinä on iso ruskea lasipullo, jossa on jouluvalot ja sen yläpuolella roikkuu äipän tekemä pajusydän. (Ikkunalla näkyy myös jonkun kuulosuojaimet, mistähän ne on siihen tupasteneet.) Äippä oli meillä toissapäivänä ja teki pajusydämiä lisää, ehtisinpä virittämään ne huomenna ikkunoihin. (Ikkunat ovat kamalan likaisetkin, niitä ei ole pesty meidän tässä asuessa. Saa nähdä, tuleeko milloin pestyä.)

Tähän asti olen ollut tosi innoissaan erkkaopeksi opiskelusta. Tänään on ensimmäinen kiinnostus vähissä -olotila. Johtunee siitä että tänä viikonloppuna opiskellaan lukivaikeuksista ja kaksi mennyttä opiskelupäivää on ollut todella alakoulupainotteista. Minulla kun ei ole sitä lukiopettamisen taustaa ollenkaan, niin vähän turhauttaa. No täytynee vaan jotenkin tsempata.