sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Perhosia kassissa

 
 


Tänään olen ollut puuhakas. Olen kylvänyt ja ommellut, ulkoillut ja suunnitellut puutarha-asioita. Mahdollisten tekemisten lista oli pitkä tälle päivälle ja kaikki muut kohdat tuli tehtyä, paitsi opiskeluun liittyvät. No en murehdi, olen rentoutunut ja saanut paljon aikaiseksi. Ehkäpä huomenna opiskelen. Tai sitten en. Ei voi tietää.

Tänään ompelin perhoskassin valmiiksi. Kangas on äitin kutomaa pellavaa. Käsi ylös kenellä on näin taitava äiti! No mullapa on. Kangas on kudottu atk-puilla, en muista onko kuvio äitin kehittelemä vai miten se meni. Atk-puut ei pelitä kovinkaan hyvin, kudelangat jää välillä sitoutumatta, mutta äiti se vaan osaa niitä kohdella niin että syntyy kaikesta huolimatta siistiä jälkeä. Tämä on minusta niin hienoa, koska oo koskaan itse edes kokeillu kutoa atk-puilla, kerran vaan nähny ne.

Kassin vuorina on puuvillaista paksua sisustuskangasta (ns.anopin lahjoituksia) ja ohuempaa vanhaa tyynyliinaa (kirpparilta). Lisäksi piti vähän kikkailla ja laittaa sinne sisäpuolelle pitsiäkin. Niin ja tietysti piti Signeä vähän laulattaa ja ommella koristeompeleita. Toi pykäpistolta näyttävä ommel on kyllä niin mun suosikki.

Merimies totesi että hippi-kassi. Otan sen suurena kohteliaisuutena, sillä pidän itseäni himppusen hippinä. Kassin onkin tarkoitus olla sellainen, että kun lähden esimerkiksi viikonlopuksi reissuun, survaisen hammasharjan ja vaihtosukat laukkuun ja menen. Olen niin kyllästynyt reppuihin, vaikka ne ovatkin miljoona kertaa käytännöllisempiä. Mutta hei, hippi-kassi on kauniimpi!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kaunis mutta viheliäinen




Eilen oli ärsypärsypäivä. Niitä tulee aina joskus. Menin pihalle purkamaan ärsytystä. Päädyin toisenlaisen ärsytyksen pauloihin. Meidän torpan piha on ollut joskus suuri ja varmasti kaunis, hoidettu ja vaalittu puutarha. Se vaan on päästetty villiintymään ja sitten lopuksi kaiken kukkuraksi olemassa olevia yksityiskohtia on vielä karsittu ison nurmimaton tieltä. Positiivista on se, että tilaa löytyy, saisin varmasti kaiken mahtumaan pihalle, mitä ikinä keksin pihalta ja puutarhaltani haluta. Negatiivista tai vähintäänkin välillä ahdistusta aiheuttavaa on se, että en tiedä juuri mitään piha-asioista eikä meillä ei ole varaa palkata ketään joka tietää. Joten täytyy vain sietää sitä että tutustutaan nyt ihan rauhassa tontin kanssa samoin kuin tehdään talonkin kanssa ja pikkuhiljaa opiskellaan näitä piha-asioita ja suunnitellaan...

Takaisin eiliseen, olin päättänyt jo viime syksynä että punainen pensas saa suuren kaventumistuomion keväällä ennenkuin alkaa lehdittymään. Sen ohi ei meinaa enää mahtua, ja tykkäisin ise katsella mieluummin (myös ryöpsähtämään päässyttä) vuorimäntyä ja korkeaa hopeakuusta kuin tuota koko pihan pian valtaavaa pusikkoa. Luulen että pensas on punapaju, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla ihan mikä tahansa muukin. Ärsyttävä se on jokatapauksessa. Alimmassa kuvassa on noin neljäs osa koko puskasta ja olen siis tuota osaa jo tunnin verran karsinut tästä edestä. Pensaan nuorimmat oksat on tosi kauniin punaiset, mutta kasvi valtaa mahdottomalla tohinallaa pihan pinta-alaa. Se työntää oksaa joka suuntaan ja jos oksa ei mahdu olemaan ilmassa, se työntyy maanpinnan alle ja rupeaa juureksi ja taas saadaan uusia nuoria varsia vähän kauemmas alkuperäisestä istutuspaikasta. Miten tuosta pääsee eroon?

Minulla oli melkein olo kuin kauhuleffassa kun pusikkoa yritin pienentää. tuntui että se luikertelee niin nopealla tahdilla ja leviää. Jos en ole pikkaisen liikkeessa kokoajan, kasvi kostaa minun hävitysyritykseni ja kohta maasta nousee oksa joka sitoo jalkani kiinni pusikkoon.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Askartelin


Energiapiikki vaan jatkuu, hyvä olotila on jo pysyväisluontoinen. Olen opiskellut ja tehnyt kotihommia, huolehtinut jä järjestellyt asioita ja sitten vasta levännyt. Ihanaa!

Pitkästä aikaa tuli näperreltyä jotakin muutakin esittelemiskelpoista kuin kylvyhommia. Tänään on yhden ystävän kolmekymppiset ja tämän julkistamisen aikaan olemmekin jo juhlissa. Askertelin kortin vanhasta aikakausilehdestä ja ihan taviskartongista. Vanhan papan kuva ja teksti ovat vähän koholla. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin oikean reunan koukero no vähän kummallinen. Siitä vain tuntui puuttuvan jotakin.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Pienille mielenosoittajille... ja energiaryöpsähdys


Coktailtikuista askarrellut seuraavaksi kylvettävien kasvien nimilaput. (Nää olisi kyllä pitänyt jo kylvää, mutta en aijo kylvää koko pussia, jätän osan ensi vuoteen. Katsotaan nyt miten käy...) Kyltit näytti minusta kuin minityyppien mielenosoituskylteille. Täällä tahdotaan amppelitomaatteja!!!


Näihin ne seuraavat siemenet kylvetään. Nyt on muuten nuo kirpparilta hankitut ruokailuvälinelaatikot täynnä, täytyy keksiä jotain muuta seuraaville kylvöille.


Edelliset itse askarrellut istutusruukut työntävät jo kurpitsan tainta kummasti. Eli systeemi toimii ainakin tähän asti!

Paprikantaimetkin lisääntyy kohinalla.

Olin viikonloppuna lasinsulatuskurssilla äipän kanssa. Lasinsulattaminen on ehkä ihan kivaa. Saa nyt sitten nähdä miltä lopputulemat näyttää, niitä kun ei vielä sulatettu. Minä tietysti malttamattomana olisin jo halunnut nähdä ja saada mukaan valmista. Mutta nyt on vaan odotettava.

Taas on semmoinen olo että mulla on liian vähän aikaa. Ei sen takia että olis kiire ja hirvee kaaos tekemättömien asioiden takia, vaan sen takia että haluisin tehdä niin paljon kaikkea. Tekemättömiä asioita en enää jaksa edes murehtia, teen sen minkä ehdin, jaksan ja mikä huvittaa, loput odottakoon huomista, ensi viikkoa tai ikuisuutta. Ihan sama, ei se maailma kaadu. Ilmeisesti olen toipunut ainakin jotenkin viime kuukauden uupumuksesta, koska vauhtia riittää ja ideoita syntyy ja saan jopa aikaiseksikin asioita. Työnalla on niin ompelu, kuin lankatöitäkin, tuunausjuttuja ohimennen, muutamia kivoja käsityöprojekteja muiden ihmisten kanssa, sitten kaikki tämä puutarhahössötys ja...

Olemme myös kaivaneet Hanna-ystäväni kanssa vanhan lauluharrastuksen päivänvaloon. Minä siis laulan ja Hanna soittaa pianoa. Minulla on jo paksu kansio nuotteja, joita treenaan ukin vanhalla sähköisellä soittopelillä. Olen soittanut joskus vuoden tai kaksi pianoa, sen verran että osaan nuotit ja löydän ne soittopelistä. Juuri sopivasti että pystyn harjoittelemaan sellaisten laulujen melodioita, joita en niin hyvin osaa. Haaveilen myös opettelevani vielä joskus soittamaan vähän paremmin. Kerrassaan ihana tunne kun olen saanut normaalin itseni takaisin, sen joka intoilee sataan suuntaan kaikesta ja nauttii haaveilemisesta!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Viherpaukaloinen



Äidin puolen suku varsinkin on aikamoisia viherpeukaloita pullollaan. Nuorempana epäilin että geeni on kyllä hypännyt minun yli ihan kunnon loikan, mutta enää en ole niin varma. Mullan möyriminen ja siementen piilotteleminen on ruvennut kiehtomaan yhä enenevissä määrin. Ja taidot kai kasvavat harjoituksen myötä, jotain sellasta olen joskus ollut kuulevinani. :)

Tiesin kyllä jo viime syksynä että pienen kasvimaan tarvitsen ja ostin syksyn alennusmyynneistä joitakin siemenpusseja. Nyt kun aurinko on taas alkanut seurallisemmaksi ja tapaamme pidempiä aikoja päivittäin, on kasviasiatkin tulleet taas mieleen. Olen ottanut tekniikaksi, että uusia siemenpusseja ei saa ostaa ennenkuin vanhat on kylvetty (siis ne joiden aika on). Tässä mennään nyt: rakuunat, sitruuna-basilikat, tomaatit sekä samettikukat ovat aluillaan ja jättikurpitsat on tänään kylvetty. Koulin nuo ensin mainitut omiin ruukkuihinsa aikanaan, nyt kasvavat laakeissa pakasterasioissa. Jättikurpitsat kylvin itsetehtyihin  istutusruukkuihin ja "tarjotin" jolla ne ovat, on kirpparilta ostettu umpinainen muovinen lusikkalaatikko. Ihan itse keksin metodit, saa nähdä toimivatko.

Ja sitten vielä hehkutus. Ylempi kuva esittää kahta paprikan taimen alkua. Heittelin aprillipäivänä kaupasta ostetun paprikan siemenet multaan, osan peittelin ja osen jätin ihan pintaan. Ajattelin että testataan, ei tuossa hyvä häviä jos mitään ei tapahdu ja voi ihme! Sieltä puskee ylös ainakin viisi tainta. Täytynee ostaa erivärisiä paprikoita lisää kerta tuo onnistuu.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Signe on tullut kotiin


Enpäs kadonnutkaan, vaikka olen olut hiljaa yli kuukauden! Tässä oltiin jo todella vähillä mehuilla liikenteessä ja blogin päivitykseen ei vaan mistään enää löytynyt energiaa. Diagnosoin itseni viime viikolla ja rauhoitin elämääni. Syksyllä lupasin itselleni, että teen muutakin tämän lukuvuoden aikana kuin töitä ja opiskelen, mutta tuo lupaus pääsi vähän unohtumaan. Viimeiset kuukaudet on painettu niin tukka putkella, kuin työ olisi ainoa asia ihmisen elämässä. Kuitenkin viime viikonlopun totaalilevon jälkeen voimat alkavat palautua ja elämänilo on taas jossain lähistöllä kuikuilemassa. No se minusta ja voinnista. Sitten tuohon kaunokaiseen.

Signe on synttärilahjani. Kiitos kaikille osallistujille, olen onnesta soikeana. Vähän säikähdin kun ensimmäistä kertaa koneella ompelin, pitää aika kovaa meteliä. Olen tottunut metallirunkoiseen koneeseen, joka on huomattavasti hiljaisempi. Mutta, verrattuna vanhaan Huldaani (se vihreä Husqwarna) Signe ompelee kaunista tiheää siksakkia, muutamaa koristeommelta, piilo-ompeleita ja napinläpia, ja...ja...ja... Työnjako on siis selvä, Signe hoitaa kaikki hienostelut ja Hulda suoran pitkän sauman ompelun. Nyt kun vielä saisi ompeluhuoneen järjestykseen niin saisi nuo kaunokaiset riviin postailemaan.

Alempi kuva on kummityttöni ompelema sydänkortti. Koska olen vakuuttunut että ompelukone on paras synttärilahja, ostimme vanhempieni kanssa kummitytöllenikin oman ompelukoneen että hän pääsee harrastamaan. Kone on kuulemma ja näköjään päässyt jo käyttöön. Olen ylpeä kummi! Ja niin kiitollinen että sain ihan itse tehdyn ja suunnitellun kortin.