Sinne meni Joulu ja lumi

 

Aattoaamuna meillä näytti tuolta, ylin kuva on otettu aamun valjetessa. Lunta satoi yön aikana niin paljon, että sain hien ihan kunnolla pintaan lumia aamutuimaan työnnellessäni. Mutta olipahan ihanaa kun oli valkoinen Joulu. Mistä se tiesi juuri niiksi muutamaksi päiväksi niin sataa? Vanhempani tulivat juuri ennen joulurauhan julistusta (joka areenalta hyvin nähtiin, kerrankin toimi areena silloin kun sitä tarvitsin). Aattoa kulutimme lumihommissa, iskä jatkoi pihan kolaamista me muut teimme enemmän luovaa työtä ja rakentelimme talven ensimmäisen lumiukon. Alakuvassa ukkeli on juuri valmiina, koko komeudessaan. Edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa muutama päivä myöhemmin, ei enää niin komeana. Mutta ilo sitä oli rakentaa.

Sitten oli ne tavanomaiset mutta niin tärkeät ohjelmanumerot, joulusauna, jouluruoka ja joululahjat. Saunassa meillä oli ledikynttilä luhdyssään, saunatonttua ei näkynyt. Ruoka oli pitkälle teollista ja melkein ainoalle itsetehdylle, appiukon sienisalaatille, minä vain irvistin. Tänä vuonna olin ilmeisesti tehnyt jotakin silti erityisen hyvin, sain aika monta pakettia.

Jouluyönä kävimme tonttukävelyllä tässä meidän kotitiellä, muilla oli evästä, äipällä se saunan ledilyhty. Joulupäivä ja Tapaninpäivä sujuivat lepposasti ulkoilun, syömisen, saunomisen ja pelailun merkeissä. Pikku hiljaa alkoi flunssa hiipimään itse kuhunkin ja lopputuloksena täällä kirjoittelee nyt nuhainen Ouppa. Vaan mitäpäs tuosta. Olen palannut arkeen, tiukentanut taas hiilareiden syömistä, kaivanut opiskelukirjat esiin ja juonut kannutolkulla teetä. Tästä se taas lähtee, hyvin rentouttavan Joulun jälkeen työntäyteisen kevätlukukauden uurastus.

Ilo irti maansiirtotekniikoista

Enhän minä näistä juurikaan mitään ymmärrä, mutta jotenkin tuntuu että nyt on vähän erilainen lämpötila tuolla ulkona kuin tyypillisesti talvella Suomessa on ollut. Voisikohan tämä nyt olla sitä ilmaston lämpenemistä? No oli miten oli, tulin juuri pihalta lapiohommista. Talon viereen, kyökin akkunan alle kasaantui ihan hirvittävän kokoinen vesilätäkkö ja (äippä, iskä ja) minä olin kovasti huolissani, mahtaako lätäkön vedet virrata kellariimme, kun eivät tunnu ainakaan mihinkään nurmikkoa pitkin virtailevan. Niinpä laitoin porukat kotimatkalle ja tartuin itse lapion varteen ja turmelin pikkaisen nurmikkoamme. Sain lätäkön hävitettyä talon vierestä tuonne kauemmas omalle tontille, niin sanottuun pöpelikköön. Tämä oli minusta niin hassua puuhaa vuodenaikaan nähden, että piti vain tulla kertomaan. Joulukuulumiset päivittelen lähipäivinä, kuitenkin ennen uutta vuotta.

Tervetuloa Joulu, tervetuloa äippä ja iskä!

  

  

Tällä kertaa vietämme Joulua minun vanhempieni kanssa meillä. Tämä on minulle erityisen tärkeää, tämä on ensimmäinen joulu sitten vanhempien luota muuttamisen jälkeen, kun olen Joulun omassa kodissani. On aivan ihanaa olla oman maun mukaan järjestetyssä joulutorpassa. Joulu on minulle ennen kaikkea leppoista yhdessäoloa rakkaiden kanssa, hyvin syömistä ja lahjoja. Juuri tuossa järjestyksessä! Koti on nyt valmiina Jouluun, jääkaappi on täytetty ja nojatuolin takana on paketteja (hyss, ei huudella tästä tämän enempää, niin ei mene ihmisillä pasmat sekaisin). Vanhempani tulevat siis huomenna.

Karjalanpaisti muille ja porkkanalaatikko minulle ovat juuri valmiina uunista poistettavaksi ja täällä tuoksuu herkulliselle. Kohta menen nukkumaan ja aamulla ryntään ensimmäisenä ikkunaan katsomaan näkyykö tontunjälkiä puhtaan valkoisella lumella, jota on tämän illan aikana satanut pihaan.

Ihanaa, tunnelmallista, rauhallista ja onnellista Joulua kaikille lukijoilleni!

Mikä ei kuulu joukkoon?

Täällä nautitaan lomasta ja valmistaudutaan jouluun pienin mutta puuhakkain askelin. Muut kuvat on otettu tänään, tämän päivän aikaansaannoksista, mutta alin kuva on otettu 10.12. Nyt ulkona on taas aika mustaa. Kuitenkin, koska ei ole pakkasta, ostin kuistin ikkunalle hyasintteja ja ompelin niiden ruukuille pöytäliinaprojektin jämäkankaista suojapussit. Aamulla leivoin lumihiutalepipareita osaksi joulutervehdyksiä, jotka lähtevät lähipäivinä eteenpäin. Tämän vuoden jouluvalmistelut ovat enimmäkseen kodin laittoa ja hyvin vähän lahjojen ostoa ja vieläkin vähemmän ruokien tekoa. Teen sitä mikä on kivaa ja jätän ihmiset ilman lahjoja ja keskityn itseeni. Kylläpäs kuulostaa joulun henkeen sopivalle. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Niin vierähti taas viikko. Perjantaina kävin teatterissa katsomassa Onnen maan ja tykkäsin tosi paljon! Lauantaina vähän shoppailin ja kävimme J:n kuusivuotis synttäreillä ja sunnuntaina kummityttömme V:n kuusivuotis synttäreillä. Kaiken tämän välissä askaroin joulukortteja, niin että eilen sain kortit kuoriin ja kuori odottaa nyt laatikkoon pääsemistä. Ensimmäistä kertaa olen näin ajoissa tämän kanssa. Olen ylpeä itsestäni.

Eilen olimme merimiehen kanssa onnellisia kun ajoimme lumisateen keskellä kaupasta kotiin. Molemmilla on jaksaminen aika kortilla ja kauan odotettu lumi tuo nyt valoa ahdistavaan pimeyteen. Ulkona on niin kaunistakin!Tänään heräsin kuitenkin aamulla aikaisin lumen valumiseen alas katolta. Mahdottoman kovaa kolinaa. Yritin nukkua alakerran sohvalla, mutta meteli kuuluu alaskin. Joten kirjoitin kirjettä aamun ja sitten järjestelin kotia parempaan kuosiin. Ruuvasimme merimiehen kanssa keittiön pöytään jatkolevyn paikalleen, nyt mahtuu enemmän ihmisiä pöydän ääreen. Joulu saa sen puolesta tulla! Päivällä meille tuli kyläilemaan ystävämme M ja minä ompelin keittiöön liinan, miesten minua vahtiessa.

Liinatarpeet olen ostanut kirpparilta ja äiti on lahjoittanut osan. Vielä on tarpeita jemmassa, joten toisenkin liinan saan varmaan pyöräytettyä, tosin en ihan huomenna. Sen tekemiseen meni melkein neljä tuntia. Mutta liinassa on mielestäni juuri oikea meininki. Siihen on yhdistetty viisi eri liinaa palasina. Liinassa on myös aikamoinen silittäminen, mutta ei se mitään, on se sen arvoinen. Nyt katan itselleni illallispöydän sohvan reunalle ja viritän koneen linnanjuhla valmiuteen. Saa nähdä miten areena kestää tänä vuonna pystyssä. Näänköhän vilaustakaan juhlista...

Leppoisasti vaan

Viimeisten 19 päivän aikana minulla on ollut yksi vapaapäivä, toissasunnuntai. Ensin oli veso-koulutusta ja sitten erkkaopeopintoja, ja tietysti töitä. Eilen olin jo ihan puhki ja tuntui että mikään ei suju.Toki töissäkin oli ollut rankka päivä. Nyt alkaa kuitenkin helpottaa. Tämä päivä meni töissä aika kivuttomasti oikeastaan. Sain monelta suunnalta oppilailta positiivista palautetta ja työkavereilta kullan arvoista vertaistukea.

Varaan nämä opiskeluviikonlopun jälkeiset viikonloput itselleni. En sovi suurempia menoja enkä projekteja hoidettavaksi. Tarvitsen palautumisaikaa. Aloitin palautumisen tänään ostamalla vähän jouluaskartelutarvikkeita (ei menny "älä osta mitään päivä" ihan putkeen). Kotona luin lehtiä ja söin juureslastuja (on muuten aika mainio keksintö rouskutteluhimoon). Sitten keitin kaakaota, pistin tulet takaan ja sen päällä oleviin kynttilöihin. Istuin kaikessa rauhassa takan räiskeessä ja neuloin. Äsken otin vielä pienet torkut sohvalla ja kohta pistän saunan lämpiämään. Eilinen voipumus ja uupumus ei enää tunnu, tilalle on tullut leppoisa raukeus, ihan onnellinen olo. Taitaa tulla mukava viikonloppu!

Joko kohta on talvi

Tämä on nyt esimerkki tunnisteesta "välihöpötykset". Pari viikkoa olen aina jossain välissä ajatellut, että blogia olisi hyvä päivittää, mutta tukka on niin isolla putkella, että kertakaikkiaan en ole saanut aikaiseksi. Nytkään en keksinyt tähän hätään muutakaan kuvattavaa, joten intoilen lumesta.

Aamulla oli ihanaa herätä. Ihmettelin, että onko meidän talon kulmalle asennettu uusi katuvalo, mutta sitten tajusinkin että siellä on lunta maassa. Nappailin muutaman ensilumikuvan matkalla opiskelemaan tänä aamuna. Kinusin yhdeltä opiskelukaverilta kyydin aamulla, mutta äsken olin reipas ja kävelin tunnin matkan kotia. Huomenna suunnittelin samanmoista.

Kotiin tullessa ei enää lumesta ollut tietoakaan. Vähän jäähilettä tai huurretta oli portailla, mutta siinä koko talvi. Otinkin sitten kuvan kuistin ikkunasta. Siinä on iso ruskea lasipullo, jossa on jouluvalot ja sen yläpuolella roikkuu äipän tekemä pajusydän. (Ikkunalla näkyy myös jonkun kuulosuojaimet, mistähän ne on siihen tupasteneet.) Äippä oli meillä toissapäivänä ja teki pajusydämiä lisää, ehtisinpä virittämään ne huomenna ikkunoihin. (Ikkunat ovat kamalan likaisetkin, niitä ei ole pesty meidän tässä asuessa. Saa nähdä, tuleeko milloin pestyä.)

Tähän asti olen ollut tosi innoissaan erkkaopeksi opiskelusta. Tänään on ensimmäinen kiinnostus vähissä -olotila. Johtunee siitä että tänä viikonloppuna opiskellaan lukivaikeuksista ja kaksi mennyttä opiskelupäivää on ollut todella alakoulupainotteista. Minulla kun ei ole sitä lukiopettamisen taustaa ollenkaan, niin vähän turhauttaa. No täytynee vaan jotenkin tsempata.

Eteiseen kasvoi puu

Eteisessä on tapahtunut paljonkin loman aikana, mutta esittelen nyt vain yhden jutun. Eteiskokonaisuus on vielä kovasti kesken, joten en näytä edes sitä ihanaa mattoa, jonka sinne hommasin. Näytän vain kotimme uuden vierasnaulakon.

Näin sen tein: Hahmottelin puun ensin lyijykynällä kellarin oveen. Maalasin puun kertaalleen mustalla kalustemaalilla. Sahasin pikkurillin paksuisen ja metrin pituisen puupulikan kahdeksaksi tapiksi ja porasin niille reiät puun oksille. Hioin puutappien päät ja upotin ne liiman kanssa oveen. Kittasin tappien juuret umpeen ja hankasin lyijykynäjäljet pois ovesta ihmeliinalla. Lopuksi maalasin puun uudelleen tappeineen päivineen.

kurkistus taas keittiöön

 

 

Lokakuu on kohta mennyt ja täällä ei ole taas tapahtunut mitään. Tilalla kyllä tapahtuu, mutta kukaan ei sitten ole kirjoittanut siitä blogiin. Kummaa! Täytyy nyt pikaseen ruveta raportoimaan, koska täällä olis niin paljon näytettävää ja kerrottavaa.

Ollaan siis syyslomailtu ja kovasti puuhattu kotihommia. Laitoin nyt tuohon ylös keittiökuvia alkuviikolta, kun olin reipas ja tein enemmänkin ruokaa. Täytetyt paprikat on ollut viimeaikojen kausiherkkuni. Herkkusieniä, sipulia, kermaa ja juustoa sisään, nam nam. Sosekeittoa näkyy myös yhdessä kuvassa taka-alalla. Perusruokaa, jota tulee myös usein tehtyä.

Järjestin keittiön maustehyllyn ja avohyllyn uudelleen. Tykkään hirmusti noista muumimukeista tuossa maustehyllyssä. Merimies hiukan epäili sipulien käytettävyyttä, kun ovat noin korkealla ja pienissä kupeissa, mutta kokeillaan. Yletämme molemmat alemmalle sipulihyllylle ihan hyvin, joten pitäsi sen toimia.

Niin verhotkin on vasta muutaman viikon vanhat. Ompelin ne joskus kirpparilta  mukaan tarttuneista paneeliverhoista ja yläkapasta. Siksi ovat kaikki vähän eri kaliiperia ja yhdessä on poikkisaumakin, mutta mitäs tuosta, tykkään niistä silti. Pikkuikkunan verhoa kasassa pitää asennuspannasta muotoiltu ja verhokankaalla verhoiltu koukku. Näin verhoa on helppo availla ja taas kasata. Ihan on oma patentti ja tarpeeksi helppo käyttää, että tulee myös käytettyä. Huomatkaa vielä ison ikkunan verhojen kasassa pitäjät, äipän kasviväreillä värjäämät puuhelmet. Ihan täydelliset.

syksyvillapaita

Olen edelleen flunssassa ja tänään itse asiassa sairaslomalla kotona. Ääni on jossakin reissussa, kun ei sitä ole täällä kuulunut. Tai no, yskiessä kyllä ääntä syntyy, ja sitä tapahtuu usein. Olen tällä hetkellä limapankki. Olisi limaa muillekin jaettavaksi. Kelpaisko kellekään?

Eilisen illan vietin tiiviisti sohvalla leffaa katsellen. En kuitenkaan malttanut olla ihan paikallaan. Kun järki ja jaksaminen ei anna myöten opiskella, niin silloin pitää käyttää tilanne hyödyksi ja tehdä dummy-käsitöitä ja katsoa action-leffaa. Niin tein ja ilta meni ihan mukavasti rykiessä ja niistäessä.

Ostin jokunen viikko sitten kirpparilta tuunausta vaativia vaatteita. Tämä villapaita on nyt ensimmäinen johon pääsin käsiksi. Mitään kovin selkeää suunnitelmaa minulla ei hommaa varten ollut, kunhan pistelin ja katsoin mitä tuleman pitää. Kiva siitä tuli, kelpaa työvaatteeksi. Minulla on niin kylmä luokka, että jos istuu useamman tunnin siellä paikallaan (kaikki paperihommat teen myös oman luokan tietsikalla) niin olen ihan jäässä. Siksi ohuet villapaidat ovat ehdoton työvaate.

Taas ulkokuvia... mutta kun siellä on niin kaunista

 

 

 

 

 

Tämä viikonloppu meni Kotkassa opiskelun merkeissä. Viikonlopun aiheena oli puheen, kielen ja kuulon vaikeudet. Henkilökohtaisella tasolla vaikeuteni tänä viikonloppuna liittyi flunssaan. Olen TAAS räkäinen ja köhäinen ja tärkeiden asioiden opiskelu tuntui puolikuntoisena aika työläältä. Selvisin kuitenkin viikonlopusta. Meillä on kahden opiskelukaverin kanssa kyytikimppa. Kun kolmena päivänä pitää Kotkaan ajella näinä Kotkaviikonloppuina niin ajoimme jokainen yhden reissun. Matka meni joutuisasti jutellessa, eikä ollut perjantai-iltanakaan hämärän jo hiipiessä ankeaa ajella, kun oli seuraa. Tänäaamuna kävelin läheiselle bussipysäkille kimppakyytiä odottamaan ja napsin matkalla kivoja syksykuvia. Maassa vihreän päällä oli jo valkeaa, puissa vihreän tilalla paljon keltaista ja punaista ja taivaanrannassa sinisen tilalla vaalea verhoa. Kaunis mutta kolea aamu.

Yhdessä tekemisessä on taikaa

Meillä oli tänään talkoot. 5 isoa ja 2 pientä ystävää oli auttamassa niiden alkuviikosta kaadettujen koivujen palastelussa. Ja voi hyvänen aika mikä projekti ja voi hyvänen aika miten paljon saatiin porukalla kahdeksassa tunnissa aikaiseksi. Innokkaimmat saapuivat paikalle jo ennen yhtätoista ja toisesta päästä innokkaimmat hiippailivat kotio illan hämärtyessä seitsemän kieppeillä. Minä tein aamulla sämpylöitä talkooväelle syötetäväksi ja ruuaksi tarjosin makkarakeittoa. Taas kerran minä nautin eniten siitä yhdessä tekemisestä ja oli se tunne kyllä aika mieletön kun etupiha alkoi näyttää taas tutulle, kun koivujen latvat eivät enää pitäneetkään pihaa hallussaan.

Pienet apulaiset olivat välillä niin tehokkaita että ei meinannut kuvaa ehtiä ottamaan. Tässä V:n tyylinäyte. Illansuussa pirpanoista oli suunnattoman hauskaa tehdä merimiehen kanssa töitä, kun he pääsivät useamman kerran puupinojen luota savottapaikalle kottikärryissä.

Tältä homma näytti jossakin iltapäivän tienoilla.

Ja tältä sama kohta pihasta näytti kuuden jälkeen.

J ja M otti sitten vähän tarkemman kautta ton sahaamisen. Esitin toiveen että toinen kanto voisi jäädä pöytäkorkuiseksi, niin kannot sahattiin nyt sen pituisiksi että pöytä saadaan niiden varaan ja suoraan.

Ahkera ystäväni H. Tuo oikealla näkyvä koivunrunkokaan ei ole enää pystyssä, eikä pihä näytä enää tammen alta noin sotkuiselta.

Vai piilikö tehokkuuden salaisuus kuitenkin lapsityövoiman käytössä. Lapset teki hommia silloinkin kun me aikuiset pidimme taukoa. :) Kummityttömme 6.v oli tosi iso apu. Hän kantoi puita, raahasi oksia ja syötti niitä kanssani silppuriin. Reipas ja suloinen!

Iso kiitos vielä kaikille rakkaille jotka tänään olitte meillä töissä!

Onnistumisen energiaa, suppiksia ja istutusta

 

 

 

Tänään on ollut hyvä päivä! Mulla oli töissä aika haastava juttu hoidettavana ja selvisin siitä hengissä. Sain myös kiitoksia ja kehuja homman hoitamisesta, joten voisi kuvitella että selvisin jopa ihan hyvin. Yksi ystäväni äsken juuri totesi että tuollaisesta "ponnista paljon ja onnistun" -tilanteesta saa kyllä kivasti energiaa. Niin totta!

Tänään oli vähän erilainen työpäivä muutenkin, iltapäivällä ylläpidimme työkykyä liikkumalla. Minä olin valinnut liikuntamuodoksi sienimetsäilyn ja voi miten se oli mukavaa. Meitä taisi olla 12 siellä metsässä. Ensin käytiin kivalla pikku lammella ihmettelemässä maisemia ja sitten paneuduttiin itse asiaan. Sanoin työkavereille että minä olen sellainen sienestäjä jolle on osoitettava poimittavat sienet yksi kerrallaan. Vaan hyvinhän siinäkin kävi, kun opettajien kanssa metsään lähtee niin aika nopeasti olivat opettaneet minut ihan itse tunnistamaan suppilovahveron. Niitä sitten kerättiin muovipussillinen. No joo, yksi ihana työkaveri keräsi kanssani minun pussiin kun ei itselle enää kuulemma tarvinnut. Nyt meillä on sitten suppilovahveroita.

Meinaan pakastaa suurimman osan suppiksista, mutta pienet ja sievimmät ajattelin kokeilla kuivata. Kuivuria ei nyt tähän hätään mistään jaksa metsästää (ns. anopilla olisi, mutta hänpä on juuri nyt reissussa). Niinpä kehittelin oman systeemin. Tarjotin jonka päällä on grillitikkuja joiden päälle halkaistut suppikset ladoin. Tarjottimen vien ihan kohta meidän lämpöhuoneeseen, siellä lämpötila on yleensä noin 40 astetta. Periaatteessa pitäisi toimia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tänään sain vihdoin työpäivän jälkeen marjapensaatkin istutettua. Ovat koristaneet pienissä ruukuissaan meidän terassia jo monta viikkoa. Toivotaan nyt sitten että ihan vielä ei tule yöpakkasia, niin ehtisivät juurtua. Yksi punainen viinimarjapensas ja kolme vattupensasta. Vattua on kyllä villinä meidän tontilla ihan omasta takakin, mutta halusin nyt aloittaa tämän vatunviljelyn ihan alusta, itse määrittämässäni paikassa.

Ja vielä yksi iloinen asia: Tervetuloa viralliseksi lukijaksi Annika! Vaikka olemmekin tuttuja vain netin kautta, sinusta on tullut minulle tärkeä ihminen.