Sinne meni Joulu ja lumi

 

Aattoaamuna meillä näytti tuolta, ylin kuva on otettu aamun valjetessa. Lunta satoi yön aikana niin paljon, että sain hien ihan kunnolla pintaan lumia aamutuimaan työnnellessäni. Mutta olipahan ihanaa kun oli valkoinen Joulu. Mistä se tiesi juuri niiksi muutamaksi päiväksi niin sataa? Vanhempani tulivat juuri ennen joulurauhan julistusta (joka areenalta hyvin nähtiin, kerrankin toimi areena silloin kun sitä tarvitsin). Aattoa kulutimme lumihommissa, iskä jatkoi pihan kolaamista me muut teimme enemmän luovaa työtä ja rakentelimme talven ensimmäisen lumiukon. Alakuvassa ukkeli on juuri valmiina, koko komeudessaan. Edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa muutama päivä myöhemmin, ei enää niin komeana. Mutta ilo sitä oli rakentaa.

Sitten oli ne tavanomaiset mutta niin tärkeät ohjelmanumerot, joulusauna, jouluruoka ja joululahjat. Saunassa meillä oli ledikynttilä luhdyssään, saunatonttua ei näkynyt. Ruoka oli pitkälle teollista ja melkein ainoalle itsetehdylle, appiukon sienisalaatille, minä vain irvistin. Tänä vuonna olin ilmeisesti tehnyt jotakin silti erityisen hyvin, sain aika monta pakettia.

Jouluyönä kävimme tonttukävelyllä tässä meidän kotitiellä, muilla oli evästä, äipällä se saunan ledilyhty. Joulupäivä ja Tapaninpäivä sujuivat lepposasti ulkoilun, syömisen, saunomisen ja pelailun merkeissä. Pikku hiljaa alkoi flunssa hiipimään itse kuhunkin ja lopputuloksena täällä kirjoittelee nyt nuhainen Ouppa. Vaan mitäpäs tuosta. Olen palannut arkeen, tiukentanut taas hiilareiden syömistä, kaivanut opiskelukirjat esiin ja juonut kannutolkulla teetä. Tästä se taas lähtee, hyvin rentouttavan Joulun jälkeen työntäyteisen kevätlukukauden uurastus.