Joko kohta on talvi

Tämä on nyt esimerkki tunnisteesta "välihöpötykset". Pari viikkoa olen aina jossain välissä ajatellut, että blogia olisi hyvä päivittää, mutta tukka on niin isolla putkella, että kertakaikkiaan en ole saanut aikaiseksi. Nytkään en keksinyt tähän hätään muutakaan kuvattavaa, joten intoilen lumesta.

Aamulla oli ihanaa herätä. Ihmettelin, että onko meidän talon kulmalle asennettu uusi katuvalo, mutta sitten tajusinkin että siellä on lunta maassa. Nappailin muutaman ensilumikuvan matkalla opiskelemaan tänä aamuna. Kinusin yhdeltä opiskelukaverilta kyydin aamulla, mutta äsken olin reipas ja kävelin tunnin matkan kotia. Huomenna suunnittelin samanmoista.

Kotiin tullessa ei enää lumesta ollut tietoakaan. Vähän jäähilettä tai huurretta oli portailla, mutta siinä koko talvi. Otinkin sitten kuvan kuistin ikkunasta. Siinä on iso ruskea lasipullo, jossa on jouluvalot ja sen yläpuolella roikkuu äipän tekemä pajusydän. (Ikkunalla näkyy myös jonkun kuulosuojaimet, mistähän ne on siihen tupasteneet.) Äippä oli meillä toissapäivänä ja teki pajusydämiä lisää, ehtisinpä virittämään ne huomenna ikkunoihin. (Ikkunat ovat kamalan likaisetkin, niitä ei ole pesty meidän tässä asuessa. Saa nähdä, tuleeko milloin pestyä.)

Tähän asti olen ollut tosi innoissaan erkkaopeksi opiskelusta. Tänään on ensimmäinen kiinnostus vähissä -olotila. Johtunee siitä että tänä viikonloppuna opiskellaan lukivaikeuksista ja kaksi mennyttä opiskelupäivää on ollut todella alakoulupainotteista. Minulla kun ei ole sitä lukiopettamisen taustaa ollenkaan, niin vähän turhauttaa. No täytynee vaan jotenkin tsempata.