Tänään on ollut hyvä päivä! Mulla oli töissä aika haastava juttu hoidettavana ja selvisin siitä hengissä. Sain myös kiitoksia ja kehuja homman hoitamisesta, joten voisi kuvitella että selvisin jopa ihan hyvin. Yksi ystäväni äsken juuri totesi että tuollaisesta "ponnista paljon ja onnistun" -tilanteesta saa kyllä kivasti energiaa. Niin totta!
Tänään oli vähän erilainen työpäivä muutenkin, iltapäivällä ylläpidimme työkykyä liikkumalla. Minä olin valinnut liikuntamuodoksi sienimetsäilyn ja voi miten se oli mukavaa. Meitä taisi olla 12 siellä metsässä. Ensin käytiin kivalla pikku lammella ihmettelemässä maisemia ja sitten paneuduttiin itse asiaan. Sanoin työkavereille että minä olen sellainen sienestäjä jolle on osoitettava poimittavat sienet yksi kerrallaan. Vaan hyvinhän siinäkin kävi, kun opettajien kanssa metsään lähtee niin aika nopeasti olivat opettaneet minut ihan itse tunnistamaan suppilovahveron. Niitä sitten kerättiin muovipussillinen. No joo, yksi ihana työkaveri keräsi kanssani minun pussiin kun ei itselle enää kuulemma tarvinnut. Nyt meillä on sitten suppilovahveroita.
Meinaan pakastaa suurimman osan suppiksista, mutta pienet ja sievimmät ajattelin kokeilla kuivata. Kuivuria ei nyt tähän hätään mistään jaksa metsästää (ns. anopilla olisi, mutta hänpä on juuri nyt reissussa). Niinpä kehittelin oman systeemin. Tarjotin jonka päällä on grillitikkuja joiden päälle halkaistut suppikset ladoin. Tarjottimen vien ihan kohta meidän lämpöhuoneeseen, siellä lämpötila on yleensä noin 40 astetta. Periaatteessa pitäisi toimia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Tänään sain vihdoin työpäivän jälkeen marjapensaatkin istutettua. Ovat koristaneet pienissä ruukuissaan meidän terassia jo monta viikkoa. Toivotaan nyt sitten että ihan vielä ei tule yöpakkasia, niin ehtisivät juurtua. Yksi punainen viinimarjapensas ja kolme vattupensasta. Vattua on kyllä villinä meidän tontilla ihan omasta takakin, mutta halusin nyt aloittaa tämän vatunviljelyn ihan alusta, itse määrittämässäni paikassa.
Ja vielä yksi iloinen asia: Tervetuloa viralliseksi lukijaksi Annika! Vaikka olemmekin tuttuja vain netin kautta, sinusta on tullut minulle tärkeä ihminen.
Kiitos, ja kiitos samoin <3! Tiedätkö, oma sienimetsäkokemus taustalla tuoreessa muistissa luin ensin lauseesi "Meillä taisi olla 12 sientä metsässä." :D. Meillä oli, siksi en siitä sitten tainnut saada aikaiseksi edes blogijuttua :D.
VastaaPoistaHihihi, kyllä se aluksi siltä tuntui. Onneksi meitä oli muutama, joille sienien bongailu oli tuskastuttavan haastavaa. Ei tarvinnut yksin kiukutella. Sitten ne muut kertoi että suppikset kasvaa aina semmosissa ryppäissä, niin pääsin vauhtiin menemällä muiden kanssa samalle ryppäälle.
VastaaPoistaSienet on nyt taisteltu talteen. Kaksi tarjottimellista kuivattuja, kaksi pakasterasiallista pakastettuja ja yksi kastikkeellinen syötyjä. Oli aika tuskaista se säilöminen, mutta selvisin. Eilen illalla piti kyllä äitille soittaa ja kysyä säilyykö ne jääkaapissa aamuun, kun illalla tuli uni vähän liian aikasin.
Mulla olisi sama laittelurupeama edessä omenoiden kanssa...isä toi tänään muovikassillisen ja nyt pitää alkaa miettiä, miten niitä laittaa!
VastaaPoistaMahtavaa tilataidetta sienistä!
VastaaPoista