Monenlaista vihreää

Paprika on kypsytellyt hedelmiään rauhaisaan tahtiin. Eilen pääsi tuo punaisin yksilö pannulle. Ensi kesänä haaveilen kasvattavani paprikoita paljon enemmän kuin vain tuossa yhdessä rungossa. Tuo kasvi on ollut minulla kai kolme kesää. (Korjaa äippä jos olen väärässä.) Aluksi niitä oli kaksi ruukkua, toisessa kaksi tainta ja toisessa kolme. Nyt ei ole jäljellä kuin yksi kasvi, mutta toistaiseksi se on vielä hengissä. En ole sukuun tullut viherpeukalo vaan ihan puhdas tuuriviljelijä. Vaan en ota paineita, kasvakoot mikä kasvaa ja kuolkoot mikä ei jaksa kasvaa.

Meidän pihassa oli viisi koivua. Kaksi niistä roikkui pelottavan likellä sähkölankoja. Tänäaamuna soi ovikello puoli kahdeksalta, tuli sähkölaitoksen mies kaatamaan puut. Otti sitten korvausta vastaan nuo keskemmällä pihaakin kasvaneet. No nyt on koko etupiha täynnä koivua, kun ne päkäleet rötköttää pitkin nurmikkoa siellä täällä. Appiukko lupasi tuoda moottorisahan, saa nähdä kuka ne koivut kadottaa tuosta pihalta. (No oikeasti tiedän että merimies kyllä varmaan hoitaa, saatan mennä avuksi jos sopiva sauma sattuu, mutta luotan kyllä että asia tulee hoidettua.) Sittten kun koivujen jämät lähtee pihalta, saattaakin olla aika orpoa. Etupihaa vartioi enää yksi yksinäinen tammi.

Minä olen urakoinut opiskelun parissa. Daniel Golemanin Sosiaalinen äly on hurjan hyvä kirja. Yhtään en tunne vastenmielisyyttä tuota kirjaa lukiessa. Lisäksi tehtävän antokin kirjan pohjalta on niin lavea, että kirjaa voi lukea ihan fiiliksissä. Ja kuten kuvasta näkyy, kaikki kirjan välistä törröttävät tarralaput ovat niitä kirjan intouttamia fiiliksiä ja ajatuksia. Olen hidas lukija ja varsinkin kun ajattelen samalla, mutta kyllä se tästä. Täytyy vaan itsekkäästi kieltäytyä välillä muusta elämästä ja keskittyä vähän enemmän opiskeluun. Parasta ovat vapaa-päivät, kun voi lukea ja tehdä kotihommia vuoron perään. Moni projekti etenee, mutta mistään ei koe stressiä.