Signe on tullut kotiin

Enpäs kadonnutkaan, vaikka olen olut hiljaa yli kuukauden! Tässä oltiin jo todella vähillä mehuilla liikenteessä ja blogin päivitykseen ei vaan mistään enää löytynyt energiaa. Diagnosoin itseni viime viikolla ja rauhoitin elämääni. Syksyllä lupasin itselleni, että teen muutakin tämän lukuvuoden aikana kuin töitä ja opiskelen, mutta tuo lupaus pääsi vähän unohtumaan. Viimeiset kuukaudet on painettu niin tukka putkella, kuin työ olisi ainoa asia ihmisen elämässä. Kuitenkin viime viikonlopun totaalilevon jälkeen voimat alkavat palautua ja elämänilo on taas jossain lähistöllä kuikuilemassa. No se minusta ja voinnista. Sitten tuohon kaunokaiseen.

Signe on synttärilahjani. Kiitos kaikille osallistujille, olen onnesta soikeana. Vähän säikähdin kun ensimmäistä kertaa koneella ompelin, pitää aika kovaa meteliä. Olen tottunut metallirunkoiseen koneeseen, joka on huomattavasti hiljaisempi. Mutta, verrattuna vanhaan Huldaani (se vihreä Husqwarna) Signe ompelee kaunista tiheää siksakkia, muutamaa koristeommelta, piilo-ompeleita ja napinläpia, ja...ja...ja... Työnjako on siis selvä, Signe hoitaa kaikki hienostelut ja Hulda suoran pitkän sauman ompelun. Nyt kun vielä saisi ompeluhuoneen järjestykseen niin saisi nuo kaunokaiset riviin postailemaan.

Alempi kuva on kummityttöni ompelema sydänkortti. Koska olen vakuuttunut että ompelukone on paras synttärilahja, ostimme vanhempieni kanssa kummitytöllenikin oman ompelukoneen että hän pääsee harrastamaan. Kone on kuulemma ja näköjään päässyt jo käyttöön. Olen ylpeä kummi! Ja niin kiitollinen että sain ihan itse tehdyn ja suunnitellun kortin.