Tervetuloa sisälle, kuistilla on vaalea, mutta siihen se rauha ja harmonia sitten loppuukin.
Kuistilta eteiseen tultaessa siirrytään oranssi, keltainen, vihreä -väriskaalaan.
Eteisestä siirrytään vielä murretumman sävyiseen keittiöön.
Keittiöstä taas avautuu näkymä olohuoneeseen, missä on selkeämmeät ja kirkkaammat värit, valkoista harmaata ja raikasta vihreää. Puun sävyjä tästä taloudesta löytyy paljon, en pidä tilanteesta, mutta olen päättänyt elää sen kanssa. Annetaan kaikkien puiden elää sovussa keskenään. Se voi olla vähän niinkuin tän torpan teema, joka jatkuu aina lattia- ja kattolistoihin saakka. Ihanaa!
Sohvan takana oleva seinä odottaa vielä jotakin koristusta. Jouluna verhotangossa roikkui tonttukangas... Joulun mentyä tontut lähti, mutta tanko jäi.
On meillä yläkertakin. Yläkerran aulatila toimii monitoimitilana, josta on tarkoitus tulla vierashuoneenakin palveleva yksikkö, kunhan tässä taas järjestellään. Vaatii ensin ompeluhuoneen organisointia, mikä taas vaatii ompeluhuoneen ullakon organisointia, mikä taitaa vaatia lämpimiä ilmoja...
Yläkerran aulan väritys on sini-oranssi, joka on maustettu taas niillä miljoonilla puun sävyillä ja taustana valkoinen. Siniset pitkät maton on minulle tärkeät, vaikka sininen väri ei enää olekaan sisustussuosikkini. Siedän sinisen oranssien verhojen parina. Makuuhuoneessa muualta talosta tuttuja vihreää, ruskeaa ja miljoonia puita, lisänä makkarissa turkoosia ja vaaleansinistä. Ompeluohuoneen ovi on tiiviisti suljettu, sillä siellä vallitsee kaaos.
Kartta- ja peiliseinää vastapäätä on toistaiseksi minun "opiskelupöytä" kirjahyllyineen. Todellisuudessa en ole juurikaan pöydän ääressä opiskellut, kun istun miniläppärin kanssa mielummin keittiössä tai olkkarissa. Pöytä ympäristöineen on niin kamala näky, että en kehdannut ottaa siitä edes kuvaa vaan otin pienen palakuvan kirjahyllystäni pöydän päältä. Kuvassa työhön liittyvää käsikirjastoani, jolle haaveilen hommaavani ihan oikean kirjahyllyn tai -kaapin.
Olipa kerrassaan ihanaa nähdä kurkistus teidän kotiin! Kauniilta näyttää, ja aikuismaiselta! Milloin meistä tuli aikuisia? Milloin? En ymmärrä :) Tuli ihan ikävä sinnuu ja yhteisiä lenkkeilyjä linnaisissa maisemissa. Voikaa hyvin mussut!
VastaaPoistaArvaa kuka :)
Heippa rakas ystäväiseni H! Ja kiitos. Kolmeen kymppiin tunnen olevani ihan valmis, mutta siitä aikuisuudesta en nyt niin tiedä. Tai no kai se on osaksi sitä että käy töissä, tekee ruokaa ja lumityöt sekä maksaa laskut. Mutta kyllä elämän pitää olla sitäkin että hiihtää minisuksilla ja laskee mäkeä pulkalla kahdestaan miehen kanssa, olipa se aikuisuutta tai ei.
VastaaPoistaTotta! Lumipesut ja järjettömät sohvakikattelut myös kuuluu asiaan :)
VastaaPoista