Äidin puolen suku varsinkin on aikamoisia viherpeukaloita pullollaan. Nuorempana epäilin että geeni on kyllä hypännyt minun yli ihan kunnon loikan, mutta enää en ole niin varma. Mullan möyriminen ja siementen piilotteleminen on ruvennut kiehtomaan yhä enenevissä määrin. Ja taidot kai kasvavat harjoituksen myötä, jotain sellasta olen joskus ollut kuulevinani. :)
Tiesin kyllä jo viime syksynä että pienen kasvimaan tarvitsen ja ostin syksyn alennusmyynneistä joitakin siemenpusseja. Nyt kun aurinko on taas alkanut seurallisemmaksi ja tapaamme pidempiä aikoja päivittäin, on kasviasiatkin tulleet taas mieleen. Olen ottanut tekniikaksi, että uusia siemenpusseja ei saa ostaa ennenkuin vanhat on kylvetty (siis ne joiden aika on). Tässä mennään nyt: rakuunat, sitruuna-basilikat, tomaatit sekä samettikukat ovat aluillaan ja jättikurpitsat on tänään kylvetty. Koulin nuo ensin mainitut omiin ruukkuihinsa aikanaan, nyt kasvavat laakeissa pakasterasioissa. Jättikurpitsat kylvin itsetehtyihin istutusruukkuihin ja "tarjotin" jolla ne ovat, on kirpparilta ostettu umpinainen muovinen lusikkalaatikko. Ihan itse keksin metodit, saa nähdä toimivatko.
Ja sitten vielä hehkutus. Ylempi kuva esittää kahta paprikan taimen alkua. Heittelin aprillipäivänä kaupasta ostetun paprikan siemenet multaan, osan peittelin ja osen jätin ihan pintaan. Ajattelin että testataan, ei tuossa hyvä häviä jos mitään ei tapahdu ja voi ihme! Sieltä puskee ylös ainakin viisi tainta. Täytynee ostaa erivärisiä paprikoita lisää kerta tuo onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti