Coktailtikuista askarrellut seuraavaksi kylvettävien kasvien nimilaput. (Nää olisi kyllä pitänyt jo kylvää, mutta en aijo kylvää koko pussia, jätän osan ensi vuoteen. Katsotaan nyt miten käy...) Kyltit näytti minusta kuin minityyppien mielenosoituskylteille. Täällä tahdotaan amppelitomaatteja!!!
Näihin ne seuraavat siemenet kylvetään. Nyt on muuten nuo kirpparilta hankitut ruokailuvälinelaatikot täynnä, täytyy keksiä jotain muuta seuraaville kylvöille.
Edelliset itse askarrellut istutusruukut työntävät jo kurpitsan tainta kummasti. Eli systeemi toimii ainakin tähän asti!
Paprikantaimetkin lisääntyy kohinalla.
Olin viikonloppuna lasinsulatuskurssilla äipän kanssa. Lasinsulattaminen on ehkä ihan kivaa. Saa nyt sitten nähdä miltä lopputulemat näyttää, niitä kun ei vielä sulatettu. Minä tietysti malttamattomana olisin jo halunnut nähdä ja saada mukaan valmista. Mutta nyt on vaan odotettava.
Taas on semmoinen olo että mulla on liian vähän aikaa. Ei sen takia että olis kiire ja hirvee kaaos tekemättömien asioiden takia, vaan sen takia että haluisin tehdä niin paljon kaikkea. Tekemättömiä asioita en enää jaksa edes murehtia, teen sen minkä ehdin, jaksan ja mikä huvittaa, loput odottakoon huomista, ensi viikkoa tai ikuisuutta. Ihan sama, ei se maailma kaadu. Ilmeisesti olen toipunut ainakin jotenkin viime kuukauden uupumuksesta, koska vauhtia riittää ja ideoita syntyy ja saan jopa aikaiseksikin asioita. Työnalla on niin ompelu, kuin lankatöitäkin, tuunausjuttuja ohimennen, muutamia kivoja käsityöprojekteja muiden ihmisten kanssa, sitten kaikki tämä puutarhahössötys ja...
Olemme myös kaivaneet Hanna-ystäväni kanssa vanhan lauluharrastuksen päivänvaloon. Minä siis laulan ja Hanna soittaa pianoa. Minulla on jo paksu kansio nuotteja, joita treenaan ukin vanhalla sähköisellä soittopelillä. Olen soittanut joskus vuoden tai kaksi pianoa, sen verran että osaan nuotit ja löydän ne soittopelistä. Juuri sopivasti että pystyn harjoittelemaan sellaisten laulujen melodioita, joita en niin hyvin osaa. Haaveilen myös opettelevani vielä joskus soittamaan vähän paremmin. Kerrassaan ihana tunne kun olen saanut normaalin itseni takaisin, sen joka intoilee sataan suuntaan kaikesta ja nauttii haaveilemisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti