perjantai 21. syyskuuta 2012
intopiukkana
No tuota, mitenhän tässä näin kävi. Tulin juuri kaksipäiväisestä koulutuksesta. Taisin jokunen hetki sitten kertoa miten ihanaa on kun ei ole enää opiskeluja häiritsemässä muuta elämää ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Olen kuitenkin hurjan innoissani tästä juuri alkaneesta neljän opintopisteen rupeamasta. Kyseessä on Suomen sovittelufoorumin Sovitteleva ja restoratiivinen koulu -koulutus. Yllä olevat kuvat kertovat ensimmäisestä opiskelupäivästä.Asia on tosi tärkeä ja mielestäni ihan keskiössä kun puhutaan niistä asioista joita koulussa pitäisi oppia elämässä pärjäämiseksi. Eli esimerkiksi toisten kanssa toimeentuleminen ja yhteisöllisesti toimiminen. Ja sitten kun se kaikki on vielä paketoitu niin innostavaan muotoon, on tarraa ja villasukkaa ja yhdessä tekemistä. Voi hitsikka!
Meitä on kurssilla 22 opiskelijaa ja yhteinen henki löytyi tosi nopeasti. Ihan hassua miten toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset ryhmäytyy niin nopeasti ja saa aikaisiksi aidosti turvallisen ilmapiirin jossa uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa ajatuksensa ääneen. Erkkaporukkammekin oli sellainen ja tämä koulutus toimii nyt ehkä lievänä laastarina erkkaporukasta vieroittumiseen. Kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen, ihania ihmisiä ja ihania kokemuksia.
Koulutus tapahtui Tuusulan Majatalo Onnelassa. Paikka oli mitä mainioin, siisti ja kaunis, moderni ja silti siellä oli vanhan ajan henki. Monella paikalla nettisivut antavat hienomman kuvan paikasta kuin mitä on livenä, mutta tässä kävi minusta toisin päin. Kaikki tuntui olevan ihan viimeisen päälle siistiä ja laitettua, eikä vain sinnepäin. Suosittelen. Kaikkiaan siis täällä aloitellaan viikonloppua hyvin innostuneissa ja energisissä tunnelmissa.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Hedelmällinen hetki?
Meidän omenapuut ovat ihan yhtä innokkaita kuin kaikkien muidenkin omenapuut tänä vuonna. Olen sujuvasti luistanut omenan keruusta muutaman viikon ja takapihalla on nyt omenameri (vrt. pallomeri). Pyllistelin päivällä tunnin verran ja sain yhden puun alusen puoliksi siivottua. Jäljellä enää neljä kokonaista puuta ja se yksi puolikas. Muut puut ovat onneksi vähän pienempiä.
Katsotaan nyt milloin tulee loput omenat kerättyä. Tai siis niitä nyt on vielä puissakin aika lailla, kuten kuvista näkyy. Enkä minä edes tiedä mitä niillä tekisi. Työkaverille lupasin viedä, kunhan saan kerättyä ja merimies uhkasi viiniä tehdä. Itse voisin kuivattaa lastuja ja ehkä muutaman rasian pakastaa ihan paloina. Mehua ja sosetta meillä ei kyllä mene kaupaksi...
Mitenkäs muut hyödyntävät omenoita?
perjantai 14. syyskuuta 2012
rauha ja kiireettömyys
Viime viikot ovat menneet nauttiessa. Liikun töiden jälkeen työkavereiden ja ystäväni H:n kanssa, ajelen kotiin ja nautin. Mikään elämää suurempi "pitäisi tehdä" ei odota, vaan voin oikeasti hyvällä omalla tunnolla lueskella käsityölehtiä, pelata tieskalla tai katsoa sarjoja. Silti kotitöitäkin tulee tehtyä ja kaikki on jotenkin balanssissa. Puhumattakaan viikonlopuista.
Tänä aamuna nappasin auringonnousun kuvatuksia aamulenkillä. Nukun tässä elämänkohdassa niin hyvin ja uni tulee niin aikaisin, että herään ilman kelloa välillä jo reilusti ennen kuin olisi tarvis. Niinä aamuina käyn haukkaamassa happea jo ennen töihin menoa.
Jokus itsensä kannattaa laittaa tosi hurjasti likoon ihan jo vain tämän jälkiolotilan takia. Ilman vuoden pituista oman ajan puutetta ja jatkuvaa aivojen äärikäyttöä en varmasti osaisi nauttia tästä hetkestä näin hurjan paljon.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Valmista tuli!
Viikonloppu hurahti viimeisellä opiskelureissulla. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka univelkaa on tietysti. Vieläkään en meinaa uskoa todeksi että puolentoista vuoden rutistus (siitä kun aloitin todenteolla erkkapedan perusopintoja kasaamaan) on nyt valmis. Tuntuu haikealle kun kaikkia niitä ihania opiskelukavereita ei näe enää niin säännöllisesti. Onneksi ollaan kuitenkin osan kanssa samalla paikkakunnalla, niin tietynlaiset vertaistukikuviot on jo valmiina ihan eri tavalla kuin aikoinaan OKL:stä lähtiessä. Silloin kaikki hajosi ympäri maata, niin että opiskelukavereista ei tukea työarkeen tullut, vaikka muuten rakkaita ystäviä ovat/olette.
Äsken siis palasin kotiin virallisesti pätevänä erityisopettajana. Ja kuinka ollakkaan, kotona odotti Orkidea ja onnittelukortti. Kyllä oli Maija-täti nyt niin ajan hermolla. :) Toivottavasti saan pidettyä orkidean hengissä.
Miltähän tuntuu huomenna mennä töihin päätevänä erkkaopena? Mahtaa se olla jotakin aivan mullistavaa.
Ja tervetuloa viralliseksi lukijaksi OKL aikainen ystäväni Jenni (toivottavasti minulta ei mennyt kovin montaa kuukautta huomata liittymisesi). Mukavaa että pysyttelet mukana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)