Tänään on se vuosittainen mekkopäivä. Meidän koulun kevätjuhla oli yhdeksältä ja henkilökunnan kahvit sen jälkeen. Noin 170 ysiluokkalaista jätti talon ja tärkeitä ja hyviä työkavereita siirtyi muiden haasteiden pariin seitsemän. Työkavereita tulee jokaista ikävä, olivat minulle kaikki tärkeitä ja mielekkäistä yhteistyökumppaneita sekä hyviä persoonia. Ankea sääkin tekee tästä nyt jotenkin erityisen haikeaa.
Eilen mietin illalla ääneen että erityisopettajan homma on epäkiitollista siinä, että ei saa kevällä lahjuksia niinkuin luokanopet ja luokanohjaajat yläkoulussa. :) Niinpä olikin hurjan iloinen yllätys kun tänään sain yhdeltä oppilaalta ruusun ja toiselta suklaarasian. Pulloa en saanut oppilailta sentään, sen sain yhdeltä niistä lähtevistä työkavereista. Töpöhäntäkortin sain jo eilen postissa opettaja-ystävältäni Jenniltä. Näillä eväillä on ihanaa kaikesta haikeudesta huolimatta siirtyä ansaitulle kesälomalle!
(Varsinainen loma mulla tosin alkaa vasta viikon päästä, sillä ensi viikolla opiskellaan Kotkassa!)
Ihanaa lomaa! Jännä juttu, kuinka sitä ilahtuukaan erityisesti niistä odottamattomista muistamisista. Itse luokio-opettajana en juurikaan muistamisia saa, mutta yksi valvontaluokasta silti toi ruusuja ja omenapuunkukkia. Ne ilahduttavat vieläkin!
VastaaPoistaMoikka Saara, oikein huvää ja ansaitua lomaa sullekin! Ja omenapuun kukat onkin kauniita. Mullahan tää viikko on opiskelua että varsinaisesti henkeä vedetään vasta perjantai-iltana. Suklaat on jo syöty, pullo on vielä juomatta.
VastaaPoista