intopiukkana

No tuota, mitenhän tässä näin kävi. Tulin juuri kaksipäiväisestä koulutuksesta. Taisin jokunen hetki sitten kertoa miten ihanaa on kun ei ole enää opiskeluja häiritsemässä muuta elämää ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Olen kuitenkin hurjan innoissani tästä juuri alkaneesta neljän opintopisteen rupeamasta. Kyseessä on Suomen sovittelufoorumin Sovitteleva ja restoratiivinen koulu -koulutus. Yllä olevat kuvat kertovat ensimmäisestä opiskelupäivästä.Asia on tosi tärkeä ja mielestäni ihan keskiössä kun puhutaan niistä asioista joita koulussa pitäisi oppia elämässä pärjäämiseksi. Eli esimerkiksi toisten kanssa toimeentuleminen ja yhteisöllisesti toimiminen. Ja sitten kun se kaikki on vielä paketoitu niin innostavaan muotoon, on tarraa ja villasukkaa ja yhdessä tekemistä. Voi hitsikka!

Meitä on kurssilla 22 opiskelijaa ja yhteinen henki löytyi tosi nopeasti. Ihan hassua miten toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset ryhmäytyy niin nopeasti ja saa aikaisiksi aidosti turvallisen ilmapiirin jossa uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa ajatuksensa ääneen. Erkkaporukkammekin oli sellainen ja tämä koulutus toimii nyt ehkä lievänä laastarina erkkaporukasta vieroittumiseen. Kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen, ihania ihmisiä ja ihania kokemuksia.

Koulutus tapahtui Tuusulan Majatalo Onnelassa. Paikka oli mitä mainioin, siisti ja kaunis, moderni ja silti siellä oli vanhan ajan henki. Monella paikalla nettisivut antavat hienomman kuvan paikasta kuin mitä on livenä, mutta tässä kävi minusta toisin päin. Kaikki tuntui olevan ihan viimeisen päälle siistiä ja laitettua, eikä vain sinnepäin. Suosittelen. Kaikkiaan siis täällä aloitellaan viikonloppua hyvin innostuneissa ja energisissä tunnelmissa.

Hedelmällinen hetki?

Meidän omenapuut ovat ihan yhtä innokkaita kuin kaikkien muidenkin omenapuut tänä vuonna. Olen sujuvasti luistanut omenan keruusta muutaman viikon ja takapihalla on nyt omenameri (vrt. pallomeri). Pyllistelin päivällä tunnin verran ja sain yhden puun alusen puoliksi siivottua. Jäljellä enää neljä kokonaista puuta ja se yksi puolikas. Muut puut ovat onneksi vähän pienempiä.

Katsotaan nyt milloin tulee loput omenat kerättyä. Tai siis niitä nyt on vielä puissakin aika lailla, kuten kuvista näkyy. Enkä minä edes tiedä mitä niillä tekisi. Työkaverille lupasin viedä, kunhan saan kerättyä ja merimies uhkasi viiniä tehdä. Itse voisin kuivattaa lastuja ja ehkä muutaman rasian pakastaa ihan paloina. Mehua ja sosetta meillä ei kyllä mene kaupaksi...

Mitenkäs muut hyödyntävät omenoita?

rauha ja kiireettömyys

Viime viikot ovat menneet nauttiessa. Liikun töiden jälkeen työkavereiden ja ystäväni H:n kanssa, ajelen kotiin ja nautin. Mikään elämää suurempi "pitäisi tehdä" ei odota, vaan voin oikeasti hyvällä omalla tunnolla lueskella käsityölehtiä, pelata tieskalla tai katsoa sarjoja. Silti kotitöitäkin tulee tehtyä ja kaikki on jotenkin balanssissa. Puhumattakaan viikonlopuista.

Tänä aamuna nappasin auringonnousun kuvatuksia aamulenkillä. Nukun tässä elämänkohdassa niin hyvin ja uni tulee niin aikaisin, että herään ilman kelloa välillä jo reilusti ennen kuin olisi tarvis. Niinä aamuina käyn haukkaamassa happea jo ennen töihin menoa.

Jokus itsensä kannattaa laittaa tosi hurjasti likoon ihan jo vain tämän jälkiolotilan takia. Ilman vuoden pituista oman ajan puutetta ja jatkuvaa aivojen äärikäyttöä en varmasti osaisi nauttia tästä hetkestä näin hurjan paljon.

Valmista tuli!

 

 

Viikonloppu hurahti viimeisellä opiskelureissulla. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka univelkaa on tietysti. Vieläkään en meinaa uskoa todeksi että puolentoista vuoden rutistus (siitä kun aloitin todenteolla erkkapedan perusopintoja kasaamaan) on nyt valmis. Tuntuu haikealle kun kaikkia niitä ihania opiskelukavereita ei näe enää niin säännöllisesti. Onneksi ollaan kuitenkin osan kanssa samalla paikkakunnalla, niin tietynlaiset vertaistukikuviot on jo valmiina ihan eri tavalla kuin aikoinaan OKL:stä lähtiessä. Silloin kaikki hajosi ympäri maata, niin että opiskelukavereista ei tukea työarkeen tullut, vaikka muuten rakkaita ystäviä ovat/olette.

Äsken siis palasin kotiin virallisesti pätevänä erityisopettajana. Ja kuinka ollakkaan, kotona odotti Orkidea ja onnittelukortti. Kyllä oli Maija-täti nyt niin ajan hermolla. :) Toivottavasti saan pidettyä orkidean hengissä.

Miltähän tuntuu huomenna mennä töihin päätevänä erkkaopena? Mahtaa se olla jotakin aivan mullistavaa.



Ja tervetuloa viralliseksi lukijaksi OKL aikainen ystäväni Jenni (toivottavasti minulta ei mennyt kovin montaa kuukautta huomata liittymisesi). Mukavaa että pysyttelet mukana!

Loman paketointi

Nyt on kai syksy, kun loma on ohi ja työt alkoi. Niinhän se aina lapsenakin meni, kun koulu alkoi kesä oli ohi. Tämä kesä ja loma oli aivan liian lyhyt, vaikka monen monta mukavaa muistoa siitä jäikin. Tallinnan reissusta ja lainalapsista raportoinkin jo aijemmin. Puutarhanhoidon ja opiskelun lisäksi kävin myös Imatralla, Lappeenrannassa ja Riihimäellä, kestitin useita yövieraita, siivosin ja järjestin ompeluhuonetta, keräsin marjoja, purin ja rakensin terassia ja juhlin kaasona ystävien häissä.

Ihmeellinen Imatra! (Tämä oli kauneinta kuvattavaa mitä kulttuurimatkallamme Sanna-ystäväni kanssa Imatralta löysimme.)

Lähes yhtä ihmeellinen Lappeenranta! (Kurvasimme kotimatkalla Imatralta hiekkalinnalle.)

Hannan ja Kissan kanssa mustikassa mökillä. (Kissa oli tosi reippaasti metsässä mukana, vaikka ei kylläkän yhtään marjaa kerännyt, mutta vanhempieni ihailua ja hellyyttä sitäkin enemmän.)

Lukuhommissa ystävieni häissä. Kuva Pasi Leppäaho (rajaus omani, siitä ei pidä Pasia syyttää :)

Rouva ihan itse asiantuntevasti rakentaa (tosiasiassa meillä oli muutamia hiukan asiantuntevampiakin rakentajia hommissa, mutta omahyväisesti esittelen vain omia kuviani niin uskotte että olen jotain tehnytkin.

Paljon oli tapahtumaa ja hyvä niin, muuten harmittaisi että aika on mennyt hukkaan. Nyt kuitenkin hiukan kaipaan lepoa ja ihan vaan olemista. Kuka keksi että työt alkaa juuri tänään?

Poikaviikonloppu

 

Jotkut haluaa edelleen tulla meille lomailemaan. Kuluneena viikonloppuna on käyty ihmettelemässä hämmästyttävää hämähäkkimiestä, pelaamassa pikkuista golfia ja vähän kokeiltu ison golfinkin meininkejä. Vielä tuo pienempi halusi Tykkimäellekin muutamaan laitteeseen. Minä kelpasin pitämään cäpistä huolta ja näytän kyllä tosi katu-uskottavalle.

Lisäksi on syöty karkkia, jäätelöä ja muita herkkuja paljon, pelattu tietysti tieskalla ja äksälaatikolla. Niin ja nuorempi vesseli halusi myös ajamaan kartinkia viime vuoden tapaan. Teimme vaihtokaupat, hän kaivoi villiviinille kuopan ja minä maksoin pojalle autoilua. Ei kerrota kellekään tästä lapsityövoiman käytöstä.

Hauskoja pikkumiehiä, toinen kiukuttelee ja oikuttelee kuin pieni lapsi, toinen vastaa kaikkeen "emmä tiiä" tai "ihan sama". Ovat paljon isompia kuin vuosi sitten, paistavat aamupalaksi kananmunia ja leipää pannulla. Toinen mörisee jo ihan sujuvasti, toinen kiljahtelee ja höpöttää loputtomasti.

Eilen istutettua

Sinne katosi kahden viikon loma, juhannus ja toinen opiskeluviikko. Kesä on näköjään kiireistä aikaa kun ei ehdi blogia päivittää. No nyt on neljän viikon loma ennen seuraavaa opisekluviikkoa. Katsotaan kuuluuko minusta nyt yhtään useammin vai jopa harvemmin.

Eilen oli hyvä päivä. Sain viimein istutettua pionit ja syysleimut, joska ovat odotelleet tuolla nurmikon laitamilla aika pitkään. Tiedän ei ole taaskaan otollisin aika istutella, mutta minkäs teet, kun nyt just oli mulle otollinen aika. Tässä puutarhassa mennään toistaiseksi puutarhurin ehdoilla ei kasvien, johtuen siitä yksinkertaisesta syystä että puutarhurilla on vähän muutakin tekemistä.

Käytiin merimiehen kanssa hakemassa vähän tarvikkeita istutuksiin ja muihin pihavempeleisiin. Samalla reissulla tarttui kainaloon muutama krysanteemikin, jotka istutin äipältä perittyyn koriin. Krassin toi juhannusvieraamme Jyväskylästä tuliaisena.