Time to say goodbye

Siitä on viisi vuotta ja kaksi päivää kun aloitin blogin pitämisen. Paljon on matkan varrella tapahtunut, paljon on tullut kirjoitettua ja ajateltua, koettua ja tunnettua. Tällaisten päätösten tekeminen on minulle vaikeaa, mutta yritän nyt kasvaa aikuiseksi tälläkin saralla. Koska en ole viime aikoina juurikaan ollut kiinnostunut blogin kirjoittamisesta, ajattelen että nyt on aika päästää irti tästä ja keskittyä elämässä muihin asioihin. Kiitän ja kumarran kaikkia jotka ovat käyneet lukemassa ja kommentoimassa, seuranneet elämääni ja edesottamuksiani täällä netin syövereissä. Olette olleet tärkeä osa tätä harrastusta! 

ihotaidetta

Hyvin meni loma ja sitä edeltäneet viikot kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Olimme loman ihan kotosalla, rentouduimme ja nautimme joutilaisuudesta. Minulla oli listalla tekemättömiä, mutta mukavia hommia, joista aina inspiraation iskiessä valitsin jonkun pois tehtäväksi. Tietokonepöytähässäkkä on uusittu viime aikoina ja lomalla kasasimme suunnittelemani pöydän loppuun. Myös piha ja kuisti tuli siivoiltua talviteloille, tarveshoppailuakin on hassastettu ja askartelua ja pieniä ompeluhommia.

Muutamien viikkojen päästä olen menossa eräisiin juhliin pitämään lasten omaa puuhapistettä. Ehdotin juhlien järjestäjälle että voisin tehdä kasvomaalauksia lapsukaisille. Idea hyväksyttiin ja ostin maalit. Pakkohan niitä oli vähän testailla niin osaan edes jotakin muutakin kuin tuon perus aurinko, pääkallo ja sydän -repertuaarin.

Tarkoituksenani on muokata noista kuvista vähän edustavammat ja laittaa lapsille näytille, että tämmösistä voitte valita. Niin että kuvien taustalla näkyy kaikenlaista hauskaa sotkua. Älkää välittäkö. Ehkä testailen vielä joitakin kuvia lisää, kun taas sopiva hetki koittaa. Vasempaan käsivarteeni vaan ei mahdu kovin montaa kuvaa kerralla... Olisiko hyviä kuvaehdotuksia?

Semmosta, huomenna töihin.

intopiukkana

No tuota, mitenhän tässä näin kävi. Tulin juuri kaksipäiväisestä koulutuksesta. Taisin jokunen hetki sitten kertoa miten ihanaa on kun ei ole enää opiskeluja häiritsemässä muuta elämää ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Olen kuitenkin hurjan innoissani tästä juuri alkaneesta neljän opintopisteen rupeamasta. Kyseessä on Suomen sovittelufoorumin Sovitteleva ja restoratiivinen koulu -koulutus. Yllä olevat kuvat kertovat ensimmäisestä opiskelupäivästä.Asia on tosi tärkeä ja mielestäni ihan keskiössä kun puhutaan niistä asioista joita koulussa pitäisi oppia elämässä pärjäämiseksi. Eli esimerkiksi toisten kanssa toimeentuleminen ja yhteisöllisesti toimiminen. Ja sitten kun se kaikki on vielä paketoitu niin innostavaan muotoon, on tarraa ja villasukkaa ja yhdessä tekemistä. Voi hitsikka!

Meitä on kurssilla 22 opiskelijaa ja yhteinen henki löytyi tosi nopeasti. Ihan hassua miten toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset ryhmäytyy niin nopeasti ja saa aikaisiksi aidosti turvallisen ilmapiirin jossa uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa ajatuksensa ääneen. Erkkaporukkammekin oli sellainen ja tämä koulutus toimii nyt ehkä lievänä laastarina erkkaporukasta vieroittumiseen. Kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen, ihania ihmisiä ja ihania kokemuksia.

Koulutus tapahtui Tuusulan Majatalo Onnelassa. Paikka oli mitä mainioin, siisti ja kaunis, moderni ja silti siellä oli vanhan ajan henki. Monella paikalla nettisivut antavat hienomman kuvan paikasta kuin mitä on livenä, mutta tässä kävi minusta toisin päin. Kaikki tuntui olevan ihan viimeisen päälle siistiä ja laitettua, eikä vain sinnepäin. Suosittelen. Kaikkiaan siis täällä aloitellaan viikonloppua hyvin innostuneissa ja energisissä tunnelmissa.

Hedelmällinen hetki?

Meidän omenapuut ovat ihan yhtä innokkaita kuin kaikkien muidenkin omenapuut tänä vuonna. Olen sujuvasti luistanut omenan keruusta muutaman viikon ja takapihalla on nyt omenameri (vrt. pallomeri). Pyllistelin päivällä tunnin verran ja sain yhden puun alusen puoliksi siivottua. Jäljellä enää neljä kokonaista puuta ja se yksi puolikas. Muut puut ovat onneksi vähän pienempiä.

Katsotaan nyt milloin tulee loput omenat kerättyä. Tai siis niitä nyt on vielä puissakin aika lailla, kuten kuvista näkyy. Enkä minä edes tiedä mitä niillä tekisi. Työkaverille lupasin viedä, kunhan saan kerättyä ja merimies uhkasi viiniä tehdä. Itse voisin kuivattaa lastuja ja ehkä muutaman rasian pakastaa ihan paloina. Mehua ja sosetta meillä ei kyllä mene kaupaksi...

Mitenkäs muut hyödyntävät omenoita?

rauha ja kiireettömyys

Viime viikot ovat menneet nauttiessa. Liikun töiden jälkeen työkavereiden ja ystäväni H:n kanssa, ajelen kotiin ja nautin. Mikään elämää suurempi "pitäisi tehdä" ei odota, vaan voin oikeasti hyvällä omalla tunnolla lueskella käsityölehtiä, pelata tieskalla tai katsoa sarjoja. Silti kotitöitäkin tulee tehtyä ja kaikki on jotenkin balanssissa. Puhumattakaan viikonlopuista.

Tänä aamuna nappasin auringonnousun kuvatuksia aamulenkillä. Nukun tässä elämänkohdassa niin hyvin ja uni tulee niin aikaisin, että herään ilman kelloa välillä jo reilusti ennen kuin olisi tarvis. Niinä aamuina käyn haukkaamassa happea jo ennen töihin menoa.

Jokus itsensä kannattaa laittaa tosi hurjasti likoon ihan jo vain tämän jälkiolotilan takia. Ilman vuoden pituista oman ajan puutetta ja jatkuvaa aivojen äärikäyttöä en varmasti osaisi nauttia tästä hetkestä näin hurjan paljon.

Valmista tuli!

 

 

Viikonloppu hurahti viimeisellä opiskelureissulla. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka univelkaa on tietysti. Vieläkään en meinaa uskoa todeksi että puolentoista vuoden rutistus (siitä kun aloitin todenteolla erkkapedan perusopintoja kasaamaan) on nyt valmis. Tuntuu haikealle kun kaikkia niitä ihania opiskelukavereita ei näe enää niin säännöllisesti. Onneksi ollaan kuitenkin osan kanssa samalla paikkakunnalla, niin tietynlaiset vertaistukikuviot on jo valmiina ihan eri tavalla kuin aikoinaan OKL:stä lähtiessä. Silloin kaikki hajosi ympäri maata, niin että opiskelukavereista ei tukea työarkeen tullut, vaikka muuten rakkaita ystäviä ovat/olette.

Äsken siis palasin kotiin virallisesti pätevänä erityisopettajana. Ja kuinka ollakkaan, kotona odotti Orkidea ja onnittelukortti. Kyllä oli Maija-täti nyt niin ajan hermolla. :) Toivottavasti saan pidettyä orkidean hengissä.

Miltähän tuntuu huomenna mennä töihin päätevänä erkkaopena? Mahtaa se olla jotakin aivan mullistavaa.



Ja tervetuloa viralliseksi lukijaksi OKL aikainen ystäväni Jenni (toivottavasti minulta ei mennyt kovin montaa kuukautta huomata liittymisesi). Mukavaa että pysyttelet mukana!

Loman paketointi

Nyt on kai syksy, kun loma on ohi ja työt alkoi. Niinhän se aina lapsenakin meni, kun koulu alkoi kesä oli ohi. Tämä kesä ja loma oli aivan liian lyhyt, vaikka monen monta mukavaa muistoa siitä jäikin. Tallinnan reissusta ja lainalapsista raportoinkin jo aijemmin. Puutarhanhoidon ja opiskelun lisäksi kävin myös Imatralla, Lappeenrannassa ja Riihimäellä, kestitin useita yövieraita, siivosin ja järjestin ompeluhuonetta, keräsin marjoja, purin ja rakensin terassia ja juhlin kaasona ystävien häissä.

Ihmeellinen Imatra! (Tämä oli kauneinta kuvattavaa mitä kulttuurimatkallamme Sanna-ystäväni kanssa Imatralta löysimme.)

Lähes yhtä ihmeellinen Lappeenranta! (Kurvasimme kotimatkalla Imatralta hiekkalinnalle.)

Hannan ja Kissan kanssa mustikassa mökillä. (Kissa oli tosi reippaasti metsässä mukana, vaikka ei kylläkän yhtään marjaa kerännyt, mutta vanhempieni ihailua ja hellyyttä sitäkin enemmän.)

Lukuhommissa ystävieni häissä. Kuva Pasi Leppäaho (rajaus omani, siitä ei pidä Pasia syyttää :)

Rouva ihan itse asiantuntevasti rakentaa (tosiasiassa meillä oli muutamia hiukan asiantuntevampiakin rakentajia hommissa, mutta omahyväisesti esittelen vain omia kuviani niin uskotte että olen jotain tehnytkin.

Paljon oli tapahtumaa ja hyvä niin, muuten harmittaisi että aika on mennyt hukkaan. Nyt kuitenkin hiukan kaipaan lepoa ja ihan vaan olemista. Kuka keksi että työt alkaa juuri tänään?