Vanhan asunnon siivoilut alkaa olemaan loppusuorilla. Tänään hikoilin useamman tunnin rätti kourassa ja kauhistelin minkälaisessa kolosessa sitä on tullut asuttua. Näitä ei todellakaan tule ikävä.
Kylpyhuone, seinät lasikuitutapettia ja niin kivan värisetkin.
Lasikuitutapettiteema jatkuu myös makuuhuoneessa. Eiks oo ihanat?
Vessa, no ei tossa mitään kovin kummosta ole. Siellä ei siis ole mitään muuta noiden lisäksi kuin pönttö. Katto taisi olla nugaan ruskea, lattia sitten vähän tummempi ruskea.
Keittiönkaapit, kuluneet ja likaiset, rasvanäppien jäljet eivät vain lähde pois. Vanhassa blogissa joku fanitti tuota laatoilta näyttävää muovimattoa, mutta minusta sekään ei nyt niin kovin ihana ollut.
Mutta tätä tulee ikävä! Kahdeksannen kerroksen maisemat parvekkeelta olivat viehättävät. Lisäksi asunnon iso plussa oli se, että yhdestäkään ikkunasta ei näkynyt naapureiden ikkunoita, eikä muutakaan elämää niin lähellä että haittaisi. Rauhassa sai alusvaatteisillaan kotona tohistaa.
No niin, tulinpahan heti sitten kirjoittamaan kommentin!
VastaaPoistaMaisema tosiaan oli huikea, toivottavasti uudessa kodissa on myös tuota puolialastonnakulkemisen rauhaa.
Täytyy varmaan kuvailla uuden kodin maisemiakin jossakin välissä. Täällä puut ovat paljon lähempänä ja niistä näkyy enemmän runkoja kuin latvoja. Mutta metsää on paljon, ah! Ihan rauhassa täälläkin voisi kuljeksia vaikka alasti, jos haluaisi. Kaksi ikkunaa on tielle päin, siinä tosin kulkee jonkun verran koiranulkoiluttajia, mutta kai sitä omassa kodissaan saa olla kuten tahtoo. ja saunasta kun tulee, niin kuistilta näkyy naapuriin pilkahdus. Tiedä sitten onko naapurin papalla kiikareita...
VastaaPoista