avaimille paikat

Olenko jo kertonut miksi meidän muutto ja kodiksi asettuminen on verkkaista? Tietysti siksikin että ollaan vähän laiskan puoleisia ja tehdään hommia fiilispohjalta, mutta myös siksi että lähes kaikille tavaroille pitää rakentaa paikka. Ja niiden paikkojen keksiminen ja kehittely vie aikaa, ja sitten tietysti vielä se toteutuskin. Viime viikolla aloitin rakentamaan avainnaulakkoa ja äskettäin sain sen valmiiksi.

Naulakkoa verten löysin autokatoksesta sopivan kokoisen laudanpätkän ja maalasin sen valkoiseksi. Olen jemmannut meille kulkeutuneita eripariaterimia tällaisiin pieniin kodin tarpeisiin. Niinpä taivuttelin neljä erilaista kahvilusikkaa koukuiksi. Porasin lautaan pienet reiät, joista pujotin ohutta rautalankaa jolla kiinnitin lusikat lautaan. Sitten vaan lauta seinälle.

Ylimmässä kuvassa naulakon ympärillä on aikoinaan yliopistolla kuviskurssilla tehdyt paperimassakehykset. Ne palvelivat niin hyvin edellisen kodin avainnaulan kehyksinä että en pystynyt vielä niistä luopumaan. Ylimmässä kuvassa on myös naulakon alla äidin tekemä pieni hylly. Alun perin hylly on tehty enkeleilleni, joita sain eräässä elämänvaiheessa lohduttamaan ja tukemaan. Enkelit ovat edelleen tallessa, mutta eivät tarvitse enää omaa hyllyä, joten se joutaa nyt eteisen laskutasoksi. Tässä taas pienen pieni vilaus kodistamme.

Ja sitten vielä tärkeää: Tervetuloa viralliseksi lukijaksi Virbana! Sattaa olla että olen kuullut sinu(st)a... Oli miten oli, kivaa että liityit joukkoon. Kolmannen virallisen lukijani tunnen ihan varmasti. Hän on oma rakas äitini. Tervetuloa äitikin, hienosti osasit liittyä lukijaksi!