Tosielämän steppitunti

 Työnnä täydet kottikärryt tästä nurkan taakse lämpöhuoneelle.

 Nostele puut kottikärryistä sisään kohti valoa portaita samalla ylös alas kivuten.

Kovan aherruksen aikaansaama hieno pino.


Trendihän on, että Joulun jälkeen kaikki itsestään huolta pitävät aloittavat "paremmat elämäntavat". Sitä minä en ihan ymmärrä, mihin ne aina vuoden aikana katoavat, kun alusta pitää aloittaa. Vaan aloitetaan sitten, kun kerta se on niin tärkeää. :) Tässä tämän päivän liikuntaresepti.

Livastreeniosuus: *Nelisenkymmentä askelta tyhjien kottikärryjen kanssa loivaa alamäkeä polttopuusuojalle eli meidän "puu tarhaan". (Puusuoja on perustettu edellisten asukkaiden jäljiltä jääneeseen koiratarhaan ja meillä se ajaa nyt polttopuiden säilömispaikkaa.) Kottikärrien täyttö polttopuilla ja kärrien työntäminen lievää ylämäkeä nelisenkymmentä askelta lämpöhuoneelle. Puiden mättäminen pinoon lämpöhuoneen seinää vasten, kivuten kaksi porrasta jokaisen sylillisen kanssa.* Kertaa*-* niin monta kertaa että saat aikaan riittävän kokoisen pinon. (Sopiva mitta on hiukan yli pahvilaatikoista, jotka pitävät pinoa reunoilta pystyssä. Pahvilaatikkopatenttikin on ihan rouvan omaa käsialaa.) Loppuverryttely: Hiekoita piha. Lisätehoksi treeniin voit lisätä sauvakävelylenkin lihastreeniosuuden ja loppuveryttelyn väliin.

Tuntuu kunto palautuneen sen verran että selvisin tunnin treenirupeamasta ihan kunnialla.

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kotona lepäämässä. Eilen olin ihan puhki, enkä jaksanut juuri edes pystyssä olla, mutta nyt menee jo hyvin. Olen edelleen räkäinen, mutta tämän päivän aikana olotila on jo muuttunut huomattavasti siedettävämmäksi. Aamulla ei vain lähteny ääntä ihmisestä vaikka kuinka yritin karjua. No ollaan sitten hiljaa.

Toivon kuitenkin että kerrankin järkevyys kannattaa ja tämän päivän lepo auttaisi jaksamaan paremmin töissä muutamat päivät tästä eteenpäin. Yleensä lähden aina heti töihin kun jalat vaan kantavat ja sitten tauti kestää julmetun pitkään ja olen aivan kamalan väsynyt työpäivän jälkeen ja... Sairastan keskimäärin 3-5 flunssaa lukuvoden aikana ja ne kestävät ainakin viikon, useimmin kaksi. Joten yritän olla töistä pois niin vähän kuin mahdollista. Ainakin äänelle tämä on ollut hyvä juttu, kun olen koko päivän yksikseni täällä kotosalla ollut, niin on saanut ääni levätä. Töissä ei olisi ihan samaan pystytty. Ja silläkin yritän puhuä järkeä itselleni, että onhan se oppilaiden ja työkavereiden kannalta ihan kiva että en mene työpaikalle rykimään ja köhimään pöpöjä ilmoille. Olen vain niin käsittämättömän tunnollinen, että tunnen olevani hirmuinen lusmu kun olen kotona jo toista päivää sairaslomalla.

Olen kuitenkin saanut tänään jotakin aikaiseksi. Huomenna olisi opetusharjoittelutunnit ja niitä varten tein oppilaille pari mallia millä idealla lähdemme tekemään kalenteria harjoitteluluokkaani. Lumiukko on värityskuva ja tulostettu värityskuvia -sivustolta. Kalenterikopio s-ryhmän kalenterista ja väripaperina revittyjä paloja viimeisimmästä Yhteishyvästä. Tein toisenkin version, mutta siitä ei tullut mielestäni noin kiva ja ilmeisesti puhelin on samaa mieltä, nimittäin kuvan siirtäminen picasaan no nyt niin ylivoimaisen vaikeaa, että toisesta mallista kuvaa tuskin tänne laita. Tuommoinen piiperrys tällä kertaa. Meillä on siis tekniikkana "saksi aikakausilehdistä materiaalia ja käytä sitä luovasti", yksi minun lemppareista. Ihan jo harkkailutuntien takia on pakko mennä huomenna töihin, koska ootan niitä kovasti.

Tästä se minun vuoteni nyt vain paranee, toivottavasti Teillä kaikilla muilla on ollut hyvä vuosi alusta asti!

Sinne meni Joulu ja lumi

 

Aattoaamuna meillä näytti tuolta, ylin kuva on otettu aamun valjetessa. Lunta satoi yön aikana niin paljon, että sain hien ihan kunnolla pintaan lumia aamutuimaan työnnellessäni. Mutta olipahan ihanaa kun oli valkoinen Joulu. Mistä se tiesi juuri niiksi muutamaksi päiväksi niin sataa? Vanhempani tulivat juuri ennen joulurauhan julistusta (joka areenalta hyvin nähtiin, kerrankin toimi areena silloin kun sitä tarvitsin). Aattoa kulutimme lumihommissa, iskä jatkoi pihan kolaamista me muut teimme enemmän luovaa työtä ja rakentelimme talven ensimmäisen lumiukon. Alakuvassa ukkeli on juuri valmiina, koko komeudessaan. Edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa muutama päivä myöhemmin, ei enää niin komeana. Mutta ilo sitä oli rakentaa.

Sitten oli ne tavanomaiset mutta niin tärkeät ohjelmanumerot, joulusauna, jouluruoka ja joululahjat. Saunassa meillä oli ledikynttilä luhdyssään, saunatonttua ei näkynyt. Ruoka oli pitkälle teollista ja melkein ainoalle itsetehdylle, appiukon sienisalaatille, minä vain irvistin. Tänä vuonna olin ilmeisesti tehnyt jotakin silti erityisen hyvin, sain aika monta pakettia.

Jouluyönä kävimme tonttukävelyllä tässä meidän kotitiellä, muilla oli evästä, äipällä se saunan ledilyhty. Joulupäivä ja Tapaninpäivä sujuivat lepposasti ulkoilun, syömisen, saunomisen ja pelailun merkeissä. Pikku hiljaa alkoi flunssa hiipimään itse kuhunkin ja lopputuloksena täällä kirjoittelee nyt nuhainen Ouppa. Vaan mitäpäs tuosta. Olen palannut arkeen, tiukentanut taas hiilareiden syömistä, kaivanut opiskelukirjat esiin ja juonut kannutolkulla teetä. Tästä se taas lähtee, hyvin rentouttavan Joulun jälkeen työntäyteisen kevätlukukauden uurastus.

Ilo irti maansiirtotekniikoista

Enhän minä näistä juurikaan mitään ymmärrä, mutta jotenkin tuntuu että nyt on vähän erilainen lämpötila tuolla ulkona kuin tyypillisesti talvella Suomessa on ollut. Voisikohan tämä nyt olla sitä ilmaston lämpenemistä? No oli miten oli, tulin juuri pihalta lapiohommista. Talon viereen, kyökin akkunan alle kasaantui ihan hirvittävän kokoinen vesilätäkkö ja (äippä, iskä ja) minä olin kovasti huolissani, mahtaako lätäkön vedet virrata kellariimme, kun eivät tunnu ainakaan mihinkään nurmikkoa pitkin virtailevan. Niinpä laitoin porukat kotimatkalle ja tartuin itse lapion varteen ja turmelin pikkaisen nurmikkoamme. Sain lätäkön hävitettyä talon vierestä tuonne kauemmas omalle tontille, niin sanottuun pöpelikköön. Tämä oli minusta niin hassua puuhaa vuodenaikaan nähden, että piti vain tulla kertomaan. Joulukuulumiset päivittelen lähipäivinä, kuitenkin ennen uutta vuotta.

Tervetuloa Joulu, tervetuloa äippä ja iskä!

  

  

Tällä kertaa vietämme Joulua minun vanhempieni kanssa meillä. Tämä on minulle erityisen tärkeää, tämä on ensimmäinen joulu sitten vanhempien luota muuttamisen jälkeen, kun olen Joulun omassa kodissani. On aivan ihanaa olla oman maun mukaan järjestetyssä joulutorpassa. Joulu on minulle ennen kaikkea leppoista yhdessäoloa rakkaiden kanssa, hyvin syömistä ja lahjoja. Juuri tuossa järjestyksessä! Koti on nyt valmiina Jouluun, jääkaappi on täytetty ja nojatuolin takana on paketteja (hyss, ei huudella tästä tämän enempää, niin ei mene ihmisillä pasmat sekaisin). Vanhempani tulevat siis huomenna.

Karjalanpaisti muille ja porkkanalaatikko minulle ovat juuri valmiina uunista poistettavaksi ja täällä tuoksuu herkulliselle. Kohta menen nukkumaan ja aamulla ryntään ensimmäisenä ikkunaan katsomaan näkyykö tontunjälkiä puhtaan valkoisella lumella, jota on tämän illan aikana satanut pihaan.

Ihanaa, tunnelmallista, rauhallista ja onnellista Joulua kaikille lukijoilleni!

Mikä ei kuulu joukkoon?

Täällä nautitaan lomasta ja valmistaudutaan jouluun pienin mutta puuhakkain askelin. Muut kuvat on otettu tänään, tämän päivän aikaansaannoksista, mutta alin kuva on otettu 10.12. Nyt ulkona on taas aika mustaa. Kuitenkin, koska ei ole pakkasta, ostin kuistin ikkunalle hyasintteja ja ompelin niiden ruukuille pöytäliinaprojektin jämäkankaista suojapussit. Aamulla leivoin lumihiutalepipareita osaksi joulutervehdyksiä, jotka lähtevät lähipäivinä eteenpäin. Tämän vuoden jouluvalmistelut ovat enimmäkseen kodin laittoa ja hyvin vähän lahjojen ostoa ja vieläkin vähemmän ruokien tekoa. Teen sitä mikä on kivaa ja jätän ihmiset ilman lahjoja ja keskityn itseeni. Kylläpäs kuulostaa joulun henkeen sopivalle. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Niin vierähti taas viikko. Perjantaina kävin teatterissa katsomassa Onnen maan ja tykkäsin tosi paljon! Lauantaina vähän shoppailin ja kävimme J:n kuusivuotis synttäreillä ja sunnuntaina kummityttömme V:n kuusivuotis synttäreillä. Kaiken tämän välissä askaroin joulukortteja, niin että eilen sain kortit kuoriin ja kuori odottaa nyt laatikkoon pääsemistä. Ensimmäistä kertaa olen näin ajoissa tämän kanssa. Olen ylpeä itsestäni.

Eilen olimme merimiehen kanssa onnellisia kun ajoimme lumisateen keskellä kaupasta kotiin. Molemmilla on jaksaminen aika kortilla ja kauan odotettu lumi tuo nyt valoa ahdistavaan pimeyteen. Ulkona on niin kaunistakin!Tänään heräsin kuitenkin aamulla aikaisin lumen valumiseen alas katolta. Mahdottoman kovaa kolinaa. Yritin nukkua alakerran sohvalla, mutta meteli kuuluu alaskin. Joten kirjoitin kirjettä aamun ja sitten järjestelin kotia parempaan kuosiin. Ruuvasimme merimiehen kanssa keittiön pöytään jatkolevyn paikalleen, nyt mahtuu enemmän ihmisiä pöydän ääreen. Joulu saa sen puolesta tulla! Päivällä meille tuli kyläilemaan ystävämme M ja minä ompelin keittiöön liinan, miesten minua vahtiessa.

Liinatarpeet olen ostanut kirpparilta ja äiti on lahjoittanut osan. Vielä on tarpeita jemmassa, joten toisenkin liinan saan varmaan pyöräytettyä, tosin en ihan huomenna. Sen tekemiseen meni melkein neljä tuntia. Mutta liinassa on mielestäni juuri oikea meininki. Siihen on yhdistetty viisi eri liinaa palasina. Liinassa on myös aikamoinen silittäminen, mutta ei se mitään, on se sen arvoinen. Nyt katan itselleni illallispöydän sohvan reunalle ja viritän koneen linnanjuhla valmiuteen. Saa nähdä miten areena kestää tänä vuonna pystyssä. Näänköhän vilaustakaan juhlista...