sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sunnuntaihiihtelijä

 
 

Hiihtäminen on hurjan hyvä kuntoilumuoto. Minä vaan en osaa hiihtää. Olen kyllä osannut, edes auttavasti, mutta en enää. Iskän diagnoosin mukaan varvastyönnön puuttuminen nykyisistä jaloistani saattaa olla osatekijänä osaamattomuustteni.

Oli miten oli, tarvitsin tänään jotakin ulkoilua ja kävelysauvojen ulkoiluttaminen ei innostanut sitten yhtään. Sain sitten idean mennä minisuksien kanssa umpihankeen hikoilemaan. Ensimmäinen kierros puu tarhan takana oli lähempänä lumikenkäilyä, mutta sain ladun aikaiseksi. Sitten tein pari lisälenkkiä peruslenkkiin ja ryhdyin sahaamaan niitä edes takaisin. Ei tämäkään liikuntamuotoni ihan hirveästi esikuvaansa muistuttanut, mutta hyvän hien siinä sai aikaiseksi, raitista ilmaa ja omalla pihalla sain harrastaa.

Vanhat kunnon minisukset kunniaan! Niillä voi hiihtää vaikka mimmosessa risukossa, ei paljoo pohjat hermostuu.

1 kommentti:

  1. Hei! Tällaisilla keleillä minäkin huomaan kaipaavani suksia, ja itseasiassa sellaiset kellarista löytyisivätkin, monoja vain ei... mukavia ulkoilukelejä!

    VastaaPoista