Sunnuntaihiihtelijä

 

 

Hiihtäminen on hurjan hyvä kuntoilumuoto. Minä vaan en osaa hiihtää. Olen kyllä osannut, edes auttavasti, mutta en enää. Iskän diagnoosin mukaan varvastyönnön puuttuminen nykyisistä jaloistani saattaa olla osatekijänä osaamattomuustteni.

Oli miten oli, tarvitsin tänään jotakin ulkoilua ja kävelysauvojen ulkoiluttaminen ei innostanut sitten yhtään. Sain sitten idean mennä minisuksien kanssa umpihankeen hikoilemaan. Ensimmäinen kierros puu tarhan takana oli lähempänä lumikenkäilyä, mutta sain ladun aikaiseksi. Sitten tein pari lisälenkkiä peruslenkkiin ja ryhdyin sahaamaan niitä edes takaisin. Ei tämäkään liikuntamuotoni ihan hirveästi esikuvaansa muistuttanut, mutta hyvän hien siinä sai aikaiseksi, raitista ilmaa ja omalla pihalla sain harrastaa.

Vanhat kunnon minisukset kunniaan! Niillä voi hiihtää vaikka mimmosessa risukossa, ei paljoo pohjat hermostuu.

Matikkaa

Tavaksi on jo tullut, että kirjoittelen jotakin tunnelmia opiskeluviikonlopun jäljiltä ja otan kuvan jos toisenkin matkalta opiskelemaan tai sieltä pois. Tällä kertaa kuvat ovat kotimatkalta. Puut ovat nyt niin kauniita kun lumi on sulanut ja jäätynyt. Ihan kuin oksilla roikkuisi isoja kristalleja. Näky sopii viikonlopun opiskeluihin. Käsittelinmme matematiikan oppimisvaikeuksia ja opetuksen mahdollisuuksia. Joka päivä tutustuimme havaintovälineisiin, mutta erityisesti tänään pöydällämme oli heti aamusta toinen toistaan herkullisempia, värikkäitä, ihania nappuloita, palikoita ja pampuloita. Ihan yhtä houkuttavia kuin nuo kristallit puiden oksilla. Oli kerrassaan riemastuttavaa laskea iloisen värisillä nappuloilla. No minä nyt tykkään matikasta muutenkin, mutta luulen että niin tykkäävät lähes kaikki nekin, jotka ovat päässeet opiskelemaan matematiikan saloja noilla ihanilla, värikkäillä vekottimilla. Voi tätä innostuksen määrää! Huomenna menen kyllä töissä ensimmäisenä matemaattisten aineiden varastoon penkaamaan, josko löytäisin edes jotain havainnollistamisvälineitä omaan opetuskäyttööni.

Hyvästi Joulu!

Loppiainen lopettelee Joulun tässä torpassa. Kolmena päivänä vähän kerrallaan olen keräillyt Joulua takaisin laatikoihin ja ullakolle pakattavaksi. On hiukan haikeaa hyvästellä Joulu, mutta toisaalta on ihanaa kun jouluhärpäkkeiden alta kuoriutuu edes hiukan selkeämpi, seesteisempi ja rauhallisempi koti. Tosin olohuone näyttää jopa hiukan alastomalle, kun en sitten kuitenkaan saanut vielä kehiteltyä verhoja. Ennen jouluverhoja olohuoneen ikkunassa kun roikkui nelisen kuukautta pussilakanat väliaikais verhoina.

Viikonloppuna on tehty oppimistehtävää (aika rennolla otteella), lämmitetty torppaa, tehty lumitöitä ja ulkoiltu muuten vaan, katsottu sarjoja ja elokuva ja pelattu tietskarilla. Kävipä appiukkokin seurueineen pistäytymässä kaffelle. Kohta saunaan ja sitä kautta valmistautumaan tulevaan viikkoon. Edessä on mielenkiintoisia haasteita töihin liittyen ja viikonloppuna sitten taas opiskellaan, tällä kertaa täällä Kouvolan päässä.

Kasasin kuvat vielä kauneimmista joululahjoistani. Noiden lisäksi saimme paljon muutakin tarpeellista ja ihanaa. Esimerkiksi saunomisvarustus parani aivan huimasti lahjojen myötä. Oli vähän hassu Joulu sen suhteen, että me emme juuri muita lahjoneet mutta meillepäin kasaantui huimasti paketteja. (Äippä oli kyllä näihin aika suuresti syyllinen, mutta äipän lahjoista puolet oli itse tehtyjä (myös sydänpatalaput) ja muutkin tosi ihania. Minä muistin työkavereista pienillä itsetehdyillä jutuilla, merimiehen "sukulaisia" jotka asuvat tässä lähellä muistimme kukilla ja/tai pienillä herkuilla. Kummitytöille ostin lahjat ja omille ja appivanhemmille. Tosin näistäkin suurin osa oli lahjakortteja. Merimiehelle ostin ihan vaatelahjan (tai oikeastaan kaksi), koska olin niin innoissani sillä tiesin hänen pitävän lahjasta.

Tosielämän steppitunti

 Työnnä täydet kottikärryt tästä nurkan taakse lämpöhuoneelle.

 Nostele puut kottikärryistä sisään kohti valoa portaita samalla ylös alas kivuten.

Kovan aherruksen aikaansaama hieno pino.


Trendihän on, että Joulun jälkeen kaikki itsestään huolta pitävät aloittavat "paremmat elämäntavat". Sitä minä en ihan ymmärrä, mihin ne aina vuoden aikana katoavat, kun alusta pitää aloittaa. Vaan aloitetaan sitten, kun kerta se on niin tärkeää. :) Tässä tämän päivän liikuntaresepti.

Livastreeniosuus: *Nelisenkymmentä askelta tyhjien kottikärryjen kanssa loivaa alamäkeä polttopuusuojalle eli meidän "puu tarhaan". (Puusuoja on perustettu edellisten asukkaiden jäljiltä jääneeseen koiratarhaan ja meillä se ajaa nyt polttopuiden säilömispaikkaa.) Kottikärrien täyttö polttopuilla ja kärrien työntäminen lievää ylämäkeä nelisenkymmentä askelta lämpöhuoneelle. Puiden mättäminen pinoon lämpöhuoneen seinää vasten, kivuten kaksi porrasta jokaisen sylillisen kanssa.* Kertaa*-* niin monta kertaa että saat aikaan riittävän kokoisen pinon. (Sopiva mitta on hiukan yli pahvilaatikoista, jotka pitävät pinoa reunoilta pystyssä. Pahvilaatikkopatenttikin on ihan rouvan omaa käsialaa.) Loppuverryttely: Hiekoita piha. Lisätehoksi treeniin voit lisätä sauvakävelylenkin lihastreeniosuuden ja loppuveryttelyn väliin.

Tuntuu kunto palautuneen sen verran että selvisin tunnin treenirupeamasta ihan kunnialla.

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kotona lepäämässä. Eilen olin ihan puhki, enkä jaksanut juuri edes pystyssä olla, mutta nyt menee jo hyvin. Olen edelleen räkäinen, mutta tämän päivän aikana olotila on jo muuttunut huomattavasti siedettävämmäksi. Aamulla ei vain lähteny ääntä ihmisestä vaikka kuinka yritin karjua. No ollaan sitten hiljaa.

Toivon kuitenkin että kerrankin järkevyys kannattaa ja tämän päivän lepo auttaisi jaksamaan paremmin töissä muutamat päivät tästä eteenpäin. Yleensä lähden aina heti töihin kun jalat vaan kantavat ja sitten tauti kestää julmetun pitkään ja olen aivan kamalan väsynyt työpäivän jälkeen ja... Sairastan keskimäärin 3-5 flunssaa lukuvoden aikana ja ne kestävät ainakin viikon, useimmin kaksi. Joten yritän olla töistä pois niin vähän kuin mahdollista. Ainakin äänelle tämä on ollut hyvä juttu, kun olen koko päivän yksikseni täällä kotosalla ollut, niin on saanut ääni levätä. Töissä ei olisi ihan samaan pystytty. Ja silläkin yritän puhuä järkeä itselleni, että onhan se oppilaiden ja työkavereiden kannalta ihan kiva että en mene työpaikalle rykimään ja köhimään pöpöjä ilmoille. Olen vain niin käsittämättömän tunnollinen, että tunnen olevani hirmuinen lusmu kun olen kotona jo toista päivää sairaslomalla.

Olen kuitenkin saanut tänään jotakin aikaiseksi. Huomenna olisi opetusharjoittelutunnit ja niitä varten tein oppilaille pari mallia millä idealla lähdemme tekemään kalenteria harjoitteluluokkaani. Lumiukko on värityskuva ja tulostettu värityskuvia -sivustolta. Kalenterikopio s-ryhmän kalenterista ja väripaperina revittyjä paloja viimeisimmästä Yhteishyvästä. Tein toisenkin version, mutta siitä ei tullut mielestäni noin kiva ja ilmeisesti puhelin on samaa mieltä, nimittäin kuvan siirtäminen picasaan no nyt niin ylivoimaisen vaikeaa, että toisesta mallista kuvaa tuskin tänne laita. Tuommoinen piiperrys tällä kertaa. Meillä on siis tekniikkana "saksi aikakausilehdistä materiaalia ja käytä sitä luovasti", yksi minun lemppareista. Ihan jo harkkailutuntien takia on pakko mennä huomenna töihin, koska ootan niitä kovasti.

Tästä se minun vuoteni nyt vain paranee, toivottavasti Teillä kaikilla muilla on ollut hyvä vuosi alusta asti!

Sinne meni Joulu ja lumi

 

Aattoaamuna meillä näytti tuolta, ylin kuva on otettu aamun valjetessa. Lunta satoi yön aikana niin paljon, että sain hien ihan kunnolla pintaan lumia aamutuimaan työnnellessäni. Mutta olipahan ihanaa kun oli valkoinen Joulu. Mistä se tiesi juuri niiksi muutamaksi päiväksi niin sataa? Vanhempani tulivat juuri ennen joulurauhan julistusta (joka areenalta hyvin nähtiin, kerrankin toimi areena silloin kun sitä tarvitsin). Aattoa kulutimme lumihommissa, iskä jatkoi pihan kolaamista me muut teimme enemmän luovaa työtä ja rakentelimme talven ensimmäisen lumiukon. Alakuvassa ukkeli on juuri valmiina, koko komeudessaan. Edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa muutama päivä myöhemmin, ei enää niin komeana. Mutta ilo sitä oli rakentaa.

Sitten oli ne tavanomaiset mutta niin tärkeät ohjelmanumerot, joulusauna, jouluruoka ja joululahjat. Saunassa meillä oli ledikynttilä luhdyssään, saunatonttua ei näkynyt. Ruoka oli pitkälle teollista ja melkein ainoalle itsetehdylle, appiukon sienisalaatille, minä vain irvistin. Tänä vuonna olin ilmeisesti tehnyt jotakin silti erityisen hyvin, sain aika monta pakettia.

Jouluyönä kävimme tonttukävelyllä tässä meidän kotitiellä, muilla oli evästä, äipällä se saunan ledilyhty. Joulupäivä ja Tapaninpäivä sujuivat lepposasti ulkoilun, syömisen, saunomisen ja pelailun merkeissä. Pikku hiljaa alkoi flunssa hiipimään itse kuhunkin ja lopputuloksena täällä kirjoittelee nyt nuhainen Ouppa. Vaan mitäpäs tuosta. Olen palannut arkeen, tiukentanut taas hiilareiden syömistä, kaivanut opiskelukirjat esiin ja juonut kannutolkulla teetä. Tästä se taas lähtee, hyvin rentouttavan Joulun jälkeen työntäyteisen kevätlukukauden uurastus.

Ilo irti maansiirtotekniikoista

Enhän minä näistä juurikaan mitään ymmärrä, mutta jotenkin tuntuu että nyt on vähän erilainen lämpötila tuolla ulkona kuin tyypillisesti talvella Suomessa on ollut. Voisikohan tämä nyt olla sitä ilmaston lämpenemistä? No oli miten oli, tulin juuri pihalta lapiohommista. Talon viereen, kyökin akkunan alle kasaantui ihan hirvittävän kokoinen vesilätäkkö ja (äippä, iskä ja) minä olin kovasti huolissani, mahtaako lätäkön vedet virrata kellariimme, kun eivät tunnu ainakaan mihinkään nurmikkoa pitkin virtailevan. Niinpä laitoin porukat kotimatkalle ja tartuin itse lapion varteen ja turmelin pikkaisen nurmikkoamme. Sain lätäkön hävitettyä talon vierestä tuonne kauemmas omalle tontille, niin sanottuun pöpelikköön. Tämä oli minusta niin hassua puuhaa vuodenaikaan nähden, että piti vain tulla kertomaan. Joulukuulumiset päivittelen lähipäivinä, kuitenkin ennen uutta vuotta.