Mitä hautaamme omenapuiden alle?

Nyt ei ole kyse surullisista hautajaisista vaan pien pääsen hautaamaan siemeniä tähän arkkuun.

Kun tulin tänään töistä kotiin, arkku oli valmistumassa. Merimies ja appiukko siellä puuhasivat. Minä menin mukaan puuhaamaan ja miesten kannettua arkun paikoilleen lapioin nurmikon laatikon alta pois, levitin pohjalle sanomalehtiä paksun kerroksen ja vanhoja lakanoita ja sitten lapioin laatikkoon multaa. Ai ja juu, reunojen suojaksi revin jätesäkkejä, joita oli pihallemme ilmaantunut suunnasta jos toisesta. Muutamaan lauseeseen mahdutettu projekti vie aikaa useamman tunnin, mutta nyt se on tehty.

Tarkoitus on laajentaa yhden arkun viljelmiä kunnon hyötypuutarhaksi, mutta lähdetään nyt liikkeelle tällä yhdellä ja katsellaan ja kuulostellaan. Laatikon ympäriltä on tarkoitus myös kaivaa enemmän nurmikkoa pois ja laittaa maan peitoksi kuoriketta. Merimiehellä on näin vähemmän nurmea leikattavana ja minulla vähemmän hermiteltävää kun nurmikko haluaa nuolla minun viljelylaatikkoa. ympäryksen ehtii onneksi tekemään myöhemminkin, niin en panikoi siitä(kään).

Mutta olipa vaan niin hauskaa! Huomenna sitten taas palaan tenttikirjan pariin. :( Niin ja aika tyyppi se appiukkokin, kun täällä puuhailee kaikenlaista!

Kukkii

Sitä on vaan mukamas kokoajan niin kiire että yhtään en ole ehtinyt piha-asioista raportoimaan. Ei siellä mitään ole tehty, mutta näyttää tapahtuvan ilman tekemistäkin. Siellä kukkii! Entiselle kerrostaloeläjälle on suunnaton riemu huomata että omalla pihalla kukkii, jopa ruohosipulit ja voikukat. :) Kesä on jo täällä, eiks vaa...

illan askartelut

Tänään on työkaverin synttärit ja viimeinen työnohjaus. Tein eilen kortit.

Täällä mennään päivä kerrallaan. Töissä alkaa jo vähän helpottaa, tämän ja huomisen päivän kun hoitaa kunnialla niin ensi viikko on sitten jo laskeutumista kesään. Opinnot jotka eivät etene hiukan ahdistaa. Taas on kovat odotukset viikonlopulle, saa nähdä mitä oikeasti saan aikaiseksi.

Mun piti ... mutku ...

 

 

Mitä tehdään vanhalle paksuhkolle puolihihaiselle trikoopaidalle, joka on aavistuksen liian lyhyt ja hihatkin on just väärän pituset. Niin ja tuo venepääntie on jotankin vaikea pukea minkään muun vaatteen kanssa. Paita oli saanut jo lähtötuomion pitovaatehyllyltä, mutta ei tässä taloudessa heitetä materiaalia hukkaan, joten...

Paljon on asioita mitä mun olis pitänyt tehdä, mutta surautinkin paidasta uuden topin. Sellainen hauska puolilöppänä, mitä voi pitää muiden toppien päällä. Leikkasin paidan hihat irti ja olkasaumat auki. Vähän kavensin takakappaletta yläreunaa kohti. Vähän otin sisään sivusaumaa kainaloista. Hihoista leikkasin olkaimet ja kolmipistesiksakilla ompelin kainaloiden aluset ja olkainten käänteet. Noin tunnin rojekti ja suurin osa ajasta meni vain siksakkien ompeluun, kun Signe on niin hidas. Johtuu tietysti siitä että tekee tarkkaa jälkeä. :)

Kuvat on ihan ruokottomat, taas kerran. Puhelimella otettu, peilin kautta. Tolle taustalle on pakko tehdä jotain, joku valokuvaustausta systeemi on kyllä kehiteltävä. Naulakko on aina sekaisin eikä sitä siinä inspiraation hetkellä jouda siivoamaan. No ei ole mallikaan hehkeimmästä päästä. Uskokaa vaan että tummuus kainalossa on pelkkä varjo.

päläpäläpälä

Vappu meni. Aaton juhlin Hanna-ystäväni ja Kissan kanssa. Tosin Kissa ei ollut kovin seurallinen loppuillasta kun me musisoimme. En tiedä kuulostiko musiikkimme meistä paremmalle kuin Kissasta vai mikä sitä vaivasi. No meillä oli kuitenkin hauskaa ja Kissakin on hengissä. Itse Vappu menikin sitten olotilaa ihmetellessä ja illalla tajusin että kumma olo johtuukin kuumeesta. Sain sitten johkun kumman flunssan jostakin ratokseni. Yhden päivän sairastin kotosalla, mutta loppuviikon olin jo töissä. Vieläkään ei ole olo ihan terve, vaan eiköhän tämä tästä. On tämä kuitenkin mukavampaa näin, kun ei ole sitä hirveää räkätautia johon minä noin kuukauden välein olen viimeaikoina sairastunut. Nyt vaan sitten jaksamisen tahtiin, onneksi opiskelu ei vaadi hirveitä fyysisiä voimia ja välillä voi ottaa päikkärit.

Sainkin tänään yhden oppimistehtävän aika hyvään jamaan. Sitten ompelin pari esiintymisvaatetta erään ystäväni projektiin. Kun sekin projekti valmistui ennakoitua aikaisemmin, ompelin vielä työavaimillle avaimenperiä. Olen sillä tavalla onnellisessa asemassa että luokassani on useampi lukollinen kaappi johon voin aarteitani jemmata. Avaimet sitten vain lojuu työlaukun taskuissa. Aina niitä saa etsiä ja arpoa mikä on minkäkin kaapin avain. Pitkän olin tätäkin suunnitellut. No hyvin suunniteltuhan onkin jo puoliksi tehty. olin ostanut valmiiksi noita korulukkojakin, nyt saan avaimet työlaukun sisäpuolella oleviin lenkkeihin korulukoilla kiinni. ei tarvitse enää etsiä ja kun avaimenperät ovat erilaisia niin tiedän paremmin mikä avain on minkäkin kaapin.

Materiaaleina käytin niitä puuvillakangastilkkuja, jotka käteeni sain. Materiaalin etsiminen ei tällä hetkellä ole nimittäin maailman helpointa, koska ompeluhuone on entistäkin järkyttävämmän kaaoksen vallassa. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta seikasta että ompeluhuoneen ullakolla on tapahtunut pientä remontin poikasta ja osa ullakon tavaroista on ompeluhuoneessa ja kaikki ompeluhuoneen tavarat on korkeissa pinoissa niin että sieltä ei löydä enää juuri mitään. Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se että, remontti saattaa tulla jossakin vaiheessa päätökseenkin (kun kerta on jo alkanut) ja pääsen vihdoin järjestämään ompeluhuonetta siihen kuntoon että siellä voi jopa ommella.

Perhosia kassissa

 

 

Tänään olen ollut puuhakas. Olen kylvänyt ja ommellut, ulkoillut ja suunnitellut puutarha-asioita. Mahdollisten tekemisten lista oli pitkä tälle päivälle ja kaikki muut kohdat tuli tehtyä, paitsi opiskeluun liittyvät. No en murehdi, olen rentoutunut ja saanut paljon aikaiseksi. Ehkäpä huomenna opiskelen. Tai sitten en. Ei voi tietää.

Tänään ompelin perhoskassin valmiiksi. Kangas on äitin kutomaa pellavaa. Käsi ylös kenellä on näin taitava äiti! No mullapa on. Kangas on kudottu atk-puilla, en muista onko kuvio äitin kehittelemä vai miten se meni. Atk-puut ei pelitä kovinkaan hyvin, kudelangat jää välillä sitoutumatta, mutta äiti se vaan osaa niitä kohdella niin että syntyy kaikesta huolimatta siistiä jälkeä. Tämä on minusta niin hienoa, koska oo koskaan itse edes kokeillu kutoa atk-puilla, kerran vaan nähny ne.

Kassin vuorina on puuvillaista paksua sisustuskangasta (ns.anopin lahjoituksia) ja ohuempaa vanhaa tyynyliinaa (kirpparilta). Lisäksi piti vähän kikkailla ja laittaa sinne sisäpuolelle pitsiäkin. Niin ja tietysti piti Signeä vähän laulattaa ja ommella koristeompeleita. Toi pykäpistolta näyttävä ommel on kyllä niin mun suosikki.

Merimies totesi että hippi-kassi. Otan sen suurena kohteliaisuutena, sillä pidän itseäni himppusen hippinä. Kassin onkin tarkoitus olla sellainen, että kun lähden esimerkiksi viikonlopuksi reissuun, survaisen hammasharjan ja vaihtosukat laukkuun ja menen. Olen niin kyllästynyt reppuihin, vaikka ne ovatkin miljoona kertaa käytännöllisempiä. Mutta hei, hippi-kassi on kauniimpi!

Kaunis mutta viheliäinen

Eilen oli ärsypärsypäivä. Niitä tulee aina joskus. Menin pihalle purkamaan ärsytystä. Päädyin toisenlaisen ärsytyksen pauloihin. Meidän torpan piha on ollut joskus suuri ja varmasti kaunis, hoidettu ja vaalittu puutarha. Se vaan on päästetty villiintymään ja sitten lopuksi kaiken kukkuraksi olemassa olevia yksityiskohtia on vielä karsittu ison nurmimaton tieltä. Positiivista on se, että tilaa löytyy, saisin varmasti kaiken mahtumaan pihalle, mitä ikinä keksin pihalta ja puutarhaltani haluta. Negatiivista tai vähintäänkin välillä ahdistusta aiheuttavaa on se, että en tiedä juuri mitään piha-asioista eikä meillä ei ole varaa palkata ketään joka tietää. Joten täytyy vain sietää sitä että tutustutaan nyt ihan rauhassa tontin kanssa samoin kuin tehdään talonkin kanssa ja pikkuhiljaa opiskellaan näitä piha-asioita ja suunnitellaan...

Takaisin eiliseen, olin päättänyt jo viime syksynä että punainen pensas saa suuren kaventumistuomion keväällä ennenkuin alkaa lehdittymään. Sen ohi ei meinaa enää mahtua, ja tykkäisin ise katsella mieluummin (myös ryöpsähtämään päässyttä) vuorimäntyä ja korkeaa hopeakuusta kuin tuota koko pihan pian valtaavaa pusikkoa. Luulen että pensas on punapaju, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla ihan mikä tahansa muukin. Ärsyttävä se on jokatapauksessa. Alimmassa kuvassa on noin neljäs osa koko puskasta ja olen siis tuota osaa jo tunnin verran karsinut tästä edestä. Pensaan nuorimmat oksat on tosi kauniin punaiset, mutta kasvi valtaa mahdottomalla tohinallaa pihan pinta-alaa. Se työntää oksaa joka suuntaan ja jos oksa ei mahdu olemaan ilmassa, se työntyy maanpinnan alle ja rupeaa juureksi ja taas saadaan uusia nuoria varsia vähän kauemmas alkuperäisestä istutuspaikasta. Miten tuosta pääsee eroon?

Minulla oli melkein olo kuin kauhuleffassa kun pusikkoa yritin pienentää. tuntui että se luikertelee niin nopealla tahdilla ja leviää. Jos en ole pikkaisen liikkeessa kokoajan, kasvi kostaa minun hävitysyritykseni ja kohta maasta nousee oksa joka sitoo jalkani kiinni pusikkoon.